14.12.2018

DAY BEFORE LEAVING FINLAND

PHOTOS: Rafael Lindroos
                                                                     
WEARING
JACKET - Junkyard XX-XY
SHIRT - Junkyard XX-XY
PANTS - Karhu
SHOES - Adidas
                                                                    

Toissapäivänä starttasi vihdoin ja viimein meikäläisen joululoma. Kulunut syksy on ollut – taas vaihteeksi – yksi kiireisimmistä niin koulun, kuin töidenkin osalta. Kuten joskus aiemminkin olen kirjoitellut niin alkusyksy meni elämää priorisoiden ja kesän jäljiltä uuteen elämänrytmiin opetellen. Loppusyksy puolestaan suurien projektien parissa.

Nyt se on kuitenkin kaikki takana päin ja on aika ottaa muutaman viikon irtiotto niin Lahdesta ja siellä sijaitsevasta koulustani, kuin suurimmasta osasta työasioitani. Tietysti tähänkin lomaan tulee mahtumaan tietokoneen näpyttelyä, sähköpostien kirjoittelua ja muuta pientä, mutta ainakin sitä pääsee hetkeksi sivuuttamaan kaiken työstressin ja muun, kun tietää seuraavien tärkeiden päätösten ja tekemisten asettuvan vasta ensi vuoden puolelle.

Tätä loman alkua on tänä vuonna vauhdittamassa myös huomenna alkava matka, josta olen ollut innoissani jo hyvän tovin. Olen lähdössä vajaaksi viikoksi Berliiniin ja vaikka kyseinen kaupunki onkin mulle jo ennestään tuttu, niin siitä huolimatta fiilis on vuodenajan takia sama, kuin olisi lähdössä jonnekin uuteen ja tuntemattomaan kohteeseen. Talvisaikaan matkailu on mulle muutenkin melko vieras käsite, joten innolla odotan, mitä tällä kaudella on mulle turistina annettavaa – jos ei ihanan hotellin lisäksi muuta, niin tapoihini liittyen ainakin magee ja urbaani kuvasarja, haha...



9.12.2018

MEINASIN MENETTÄÄ MUISTONI


Paras kamera ei välttämättä ole täyskennoinen järjestelmäkamera, ei pieni taskussa kulkeva pokkari, eikä edes aina se kädestä löytyvä puhelin. Paras kamera on ehdottomasti se, joka on mukana.

Valokuvaajana voin sanoa tämän pitävänä paikkaansa ja vaikka multa itseltäni löytyykin yksi jos toinen kamera kotini laatikoihin jemmattuna, niin siitä huolimatta mun tulee ikuistettua monia hetkiä laitteella, joka ei välttämättä ole missään määrin paras vaihtoehto, mutta joka kuitenkin on sillä hetkellä mukana – puhelimellani.

Pari päivää sitten onnistuin hajottamaan puhelimeni. Istuin kuulokkeet korvissa Helsingin sporassa, kun huomasin puhelimeni kosketusnäytön menneen rikki. Näyttö ei reagoinut enää sormeni liikkeisiin ja tästä panikoituneena suuntasin saman tien viemään sitä keskustaan huoltoon. Paikalle päästyäni sain kuulla, ettei tämänkaltaisessa tilanteessa laitteessa olevia tietoja pysytä pelastamaan ja näin ollen kaikki viimeisen puolen vuoden aikana otetut kuvani tulisivat katoamaan kuin tuhka tuuleen. 

Tästä tiedosta pettyneenä kuitenkin jätin puhelimeni ammattilaisten hoivaan pariksi tunniksi. Takaisin palattuani mua odotti tieto siitä, että homma oli kuin olikin saatu hoidettua ilman puhelimen tyhjentämistä ja näin ollen kaikki tietoni olisivat ennallaan. Helpottuneena haluan ottaa nyt hetken näille lähes kadoille muistoille ja jakaa tiedän kanssa muutaman kuvan ja niiden takaa löytyvän tarinan kuluneilta kuukausilta. 

–––––––––––––––––––––––


Kello on varmaan 23.57 ja mä istun yksin bussissa kuunnellen musiikkia. Yhtäkkiä mieleni valtaa tunne siitä, miten mulla on just nyt kaikki ihan järjettömän hyvin ja miten onnellinen mä olen tässä bussin penkillä. On pakko kaivaa puhelin esille, ikuistaa aito onni kuvaksi ja jatkaa sen jälkeen vaihtuvien maisemien seuraamista.

–––––––––––––––––––––––


Loppukesä jossain päin Suomea. Olemme pienellä kaveriporukalla aloittaneet road tripin ympäri Suomea ja tästä bensa-asemalta on tarkoitus jatkaa vielä Seinäjoelle. Matkamme pohjoisimpana sijaintina toimii Oulu ja yöt vietetään milloin missäkin. Mukana on teltta, ruokapuolesta pitää huolen kaupasta löytyvät einekset ja matka-tunnelmasta hyvä seura ja radiosta kantautuvat hittibiisit.

–––––––––––––––––––––––


Materialismionnellisuutta – sitähän tää on. Olen juuri saanut kannettua kotiini kaksi vanhaa Arabian kukkaruukkua, jotka olen löytänyt nettikirppikseltä kohtuulliseen hintaan. Vuosien haaveilu on siis tullut päätökseensä ja mä pääsen vihdoin ja viimein ihastelemaan näitä ajattomia klassikoita netistä löytyvien kuvien sijaan omalta hyllyltä.

–––––––––––––––––––––––


Sandron lounas ja hyvä seura, onko mitään parempaa? Olemme pitkästä aikaan saaneet koko kaveriporukkamme kasaan ja näin ollen päässet juhlistamaan yhden meistä synttäreitä. Rakkaita ihmisiä, kuulumisten vaihtoa ja paljon naurua, sitä kaikkea on tämä päivä.

–––––––––––––––––––––––


Loppusyksy, pieni tihkusade ja minä anelemassa ystävääni siihen, että voisimme ottaa tätä sinistä seinää vasten "yhden" kuvan. Lopputuloksena räpsimme toistakymmentä kuvaa ihan vain sen takia, että löydän tämän kuvan joka näyttää siltä, kuin se olisi vain nopea räpsy.

–––––––––––––––––––––––


Marimekon uudet kuosit ja värit on lanseerattu ja mä olen korviani myöden ihastunut heidän uusiin astioihin. En osaa kuvitella näitä lautasia itselleni, mutta myönnän, että visuaalisena ihmisenä nautin erittäin paljon tästä näystä. Tämän takia kattauksesta onkin pakko ottaa kuva ja jakaa se kaikille ystäville ihan vain sen takia, että hekin pääsevät kertomaan mielipiteensä tätä vihreää kukkaloistoa kohtaan.

–––––––––––––––––––––––



  • Kuva, johon kiteytyy mun tämä syksyn ja sen kiireet. Olen juuri saapunut näyttelytilaamme valmistelemaan pian avautuvaa näyttelyämme. Hommaa on tänä päivänä vielä jäljellä enemmän kuin laki sallisi ja jos tietäisin, kuinka paljon sitä tulee tämän jälkeenkin vielä olemaan, olisi mielenterveyteni varmasti vaakalaudalla tämän kuvan hetkellä.

4.12.2018

MULTA TULEE NÄYTTELY

                                                                     
WEARING
JACKET - Junkyard XX-XY
TURTLENECK - Selected Homme
JEANS - Junkyard XX-Xy
SHOES - Selected Homme
                                                                    

Kuluneen syksyn aikana ilmestyneiden postausten lukumäärää katsellessa ei voi välttyä siltä tiedolta, että mulla on takana harvinaisen kiireellinen ajanjakso. Olen aina kokenut löytäväni kiireistäni huolimatta jostain aikaa ja energiaa sosiaalisen median päivittelylle, mutta tänä syksynä tilanne on ollut toinen. Päivät ovat menneet pitkälti töiden ja opintojen parissa, eikä sitä vähäistä vapaa-aikaa, joka näiden lomaan on jäänyt, ole halunnut – tai edes jaksanut – käyttää julkisen elämän päivittämiseen.

Kiireille on kuitenkin ollut syynsä. Multa – tai ehkä paremminkin meidän luokalta – tulee näyttely! 

Olemme tämän syksyn puurtaneet isompien projektien parissa ja valmistelleet tuotoksia huomenna starttaavaa näyttelyä varten. Hommaa on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja näytelytöiden parissa on vierähtänyt iso osa siitä ajasta, joka ei ole ollut varattuna muille käynnissä oleville kursseille. Nyt on kuitenkin kaikki valmista – sain työni valmiiksi lähes viikko sitten ja siitä eteenpäin olemme valmistelleet tilaamme näyttelyyn soveltuvaksi. Vaikken halua edes laskea, kuinka paljon tähän hommaan on palanut aikaa meidän luokkalaisilta, niin vitsit mä olen fiiliksissäni tästä kaikesta. Upeita teoksia, upea näyttelytila ja älyttömän upea näyttely!


Näyttely on avoinna 6.12.-15.12. klo: 12.00-19.00
Mariankatu 23, 00170 Helsinki




© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall