9.12.2018

MEINASIN MENETTÄÄ MUISTONI


Paras kamera ei välttämättä ole täyskennoinen järjestelmäkamera, ei pieni taskussa kulkeva pokkari, eikä edes aina se kädestä löytyvä puhelin. Paras kamera on ehdottomasti se, joka on mukana.

Valokuvaajana voin sanoa tämän pitävänä paikkaansa ja vaikka multa itseltäni löytyykin yksi jos toinen kamera kotini laatikoihin jemmattuna, niin siitä huolimatta mun tulee ikuistettua monia hetkiä laitteella, joka ei välttämättä ole missään määrin paras vaihtoehto, mutta joka kuitenkin on sillä hetkellä mukana – puhelimellani.

Pari päivää sitten onnistuin hajottamaan puhelimeni. Istuin kuulokkeet korvissa Helsingin sporassa, kun huomasin puhelimeni kosketusnäytön menneen rikki. Näyttö ei reagoinut enää sormeni liikkeisiin ja tästä panikoituneena suuntasin saman tien viemään sitä keskustaan huoltoon. Paikalle päästyäni sain kuulla, ettei tämänkaltaisessa tilanteessa laitteessa olevia tietoja pysytä pelastamaan ja näin ollen kaikki viimeisen puolen vuoden aikana otetut kuvani tulisivat katoamaan kuin tuhka tuuleen. 

Tästä tiedosta pettyneenä kuitenkin jätin puhelimeni ammattilaisten hoivaan pariksi tunniksi. Takaisin palattuani mua odotti tieto siitä, että homma oli kuin olikin saatu hoidettua ilman puhelimen tyhjentämistä ja näin ollen kaikki tietoni olisivat ennallaan. Helpottuneena haluan ottaa nyt hetken näille lähes kadoille muistoille ja jakaa tiedän kanssa muutaman kuvan ja niiden takaa löytyvän tarinan kuluneilta kuukausilta. 

–––––––––––––––––––––––


Kello on varmaan 23.57 ja mä istun yksin bussissa kuunnellen musiikkia. Yhtäkkiä mieleni valtaa tunne siitä, miten mulla on just nyt kaikki ihan järjettömän hyvin ja miten onnellinen mä olen tässä bussin penkillä. On pakko kaivaa puhelin esille, ikuistaa aito onni kuvaksi ja jatkaa sen jälkeen vaihtuvien maisemien seuraamista.

–––––––––––––––––––––––


Loppukesä jossain päin Suomea. Olemme pienellä kaveriporukalla aloittaneet road tripin ympäri Suomea ja tästä bensa-asemalta on tarkoitus jatkaa vielä Seinäjoelle. Matkamme pohjoisimpana sijaintina toimii Oulu ja yöt vietetään milloin missäkin. Mukana on teltta, ruokapuolesta pitää huolen kaupasta löytyvät einekset ja matka-tunnelmasta hyvä seura ja radiosta kantautuvat hittibiisit.

–––––––––––––––––––––––


Materialismionnellisuutta – sitähän tää on. Olen juuri saanut kannettua kotiini kaksi vanhaa Arabian kukkaruukkua, jotka olen löytänyt nettikirppikseltä kohtuulliseen hintaan. Vuosien haaveilu on siis tullut päätökseensä ja mä pääsen vihdoin ja viimein ihastelemaan näitä ajattomia klassikoita netistä löytyvien kuvien sijaan omalta hyllyltä.

–––––––––––––––––––––––


Sandron lounas ja hyvä seura, onko mitään parempaa? Olemme pitkästä aikaan saaneet koko kaveriporukkamme kasaan ja näin ollen päässet juhlistamaan yhden meistä synttäreitä. Rakkaita ihmisiä, kuulumisten vaihtoa ja paljon naurua, sitä kaikkea on tämä päivä.

–––––––––––––––––––––––


Loppusyksy, pieni tihkusade ja minä anelemassa ystävääni siihen, että voisimme ottaa tätä sinistä seinää vasten "yhden" kuvan. Lopputuloksena räpsimme toistakymmentä kuvaa ihan vain sen takia, että löydän tämän kuvan joka näyttää siltä, kuin se olisi vain nopea räpsy.

–––––––––––––––––––––––


Marimekon uudet kuosit ja värit on lanseerattu ja mä olen korviani myöden ihastunut heidän uusiin astioihin. En osaa kuvitella näitä lautasia itselleni, mutta myönnän, että visuaalisena ihmisenä nautin erittäin paljon tästä näystä. Tämän takia kattauksesta onkin pakko ottaa kuva ja jakaa se kaikille ystäville ihan vain sen takia, että hekin pääsevät kertomaan mielipiteensä tätä vihreää kukkaloistoa kohtaan.

–––––––––––––––––––––––



  • Kuva, johon kiteytyy mun tämä syksyn ja sen kiireet. Olen juuri saapunut näyttelytilaamme valmistelemaan pian avautuvaa näyttelyämme. Hommaa on tänä päivänä vielä jäljellä enemmän kuin laki sallisi ja jos tietäisin, kuinka paljon sitä tulee tämän jälkeenkin vielä olemaan, olisi mielenterveyteni varmasti vaakalaudalla tämän kuvan hetkellä.

4.12.2018

MULTA TULEE NÄYTTELY

                                                                     
WEARING
JACKET - Junkyard XX-XY
TURTLENECK - Selected Homme
JEANS - Junkyard XX-Xy
SHOES - Selected Homme
                                                                    

Kuluneen syksyn aikana ilmestyneiden postausten lukumäärää katsellessa ei voi välttyä siltä tiedolta, että mulla on takana harvinaisen kiireellinen ajanjakso. Olen aina kokenut löytäväni kiireistäni huolimatta jostain aikaa ja energiaa sosiaalisen median päivittelylle, mutta tänä syksynä tilanne on ollut toinen. Päivät ovat menneet pitkälti töiden ja opintojen parissa, eikä sitä vähäistä vapaa-aikaa, joka näiden lomaan on jäänyt, ole halunnut – tai edes jaksanut – käyttää julkisen elämän päivittämiseen.

Kiireille on kuitenkin ollut syynsä. Multa – tai ehkä paremminkin meidän luokalta – tulee näyttely! 

Olemme tämän syksyn puurtaneet isompien projektien parissa ja valmistelleet tuotoksia huomenna starttaavaa näyttelyä varten. Hommaa on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja näytelytöiden parissa on vierähtänyt iso osa siitä ajasta, joka ei ole ollut varattuna muille käynnissä oleville kursseille. Nyt on kuitenkin kaikki valmista – sain työni valmiiksi lähes viikko sitten ja siitä eteenpäin olemme valmistelleet tilaamme näyttelyyn soveltuvaksi. Vaikken halua edes laskea, kuinka paljon tähän hommaan on palanut aikaa meidän luokkalaisilta, niin vitsit mä olen fiiliksissäni tästä kaikesta. Upeita teoksia, upea näyttelytila ja älyttömän upea näyttely!


Näyttely on avoinna 6.12.-15.12. klo: 12.00-19.00
Mariankatu 23, 00170 Helsinki




1.12.2018

TÄMÄN AIKAKAUDEN LOPPU


Ette arvaakaan, miten mua on jännittänyt tämän asian kertominen ja samalla se, miten ajatuksissani olevat suunnitelmat käyvät tämän myötä toteen.

Olen jo pidempään miettinyt tekemisiäni täällä sosiaalisessa mediassa ja pohtinut sitä, miten saisin kehitettyä itseäni sisällöntuottajana ja erityisesti videoiden tekijänä. Youtube ja videot ovat olleet osa elämääni jo yli kolmen vuoden ajan ja tänä aikana onkin tullut kokeiltua vaikka ja mitä. Voin käsi sydämellä sanoa nauttineeni näistä vuosista ja siitä, mitä videoiden teko on mulle antanut. Tästä huolimatta on kuitenkin aika kääntää uusi sivu elämästä ja tehdä loppu kanavalle, jolle ensimmäinen videoni on ilmestynyt 18.05.2015.

Tämä kanavan lopettaminen ei kuitenkaan tarkoita videoiden teon lopettamista. Päinvastoin, nyt on aika laittaa homman suhteen uusi vaihe päälle ja alkaa tekemään asioita astetta määrätietoisemmin ja ammattimaisemmin. Ei enää maistelu- ja testivideoita, tai turhaa jaaritellua – jatkossa mun videot tulevat käsittelemään entistä enemmän mua, mun arkea ja mun työtä valokuvaajana...




© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall