Jan 18, 2014

THAIMAA RUOKAPAIKKANA

Moikka!

Nyt on sitten taas viikon arkipäivät vierähtäneet ja on viikonlopun vuoro! Meikäläisellä ei ole viikonlopulle muita suunnitelmia, kuin huomiset junioritreenivedot sekä sitten koeviikkoon valmistautumista. Muu aika meneekin sitten pitkään nukkuessa ja olemisessa... (ihana ajatus, että pääsee olemaan tekemättä yhtään mitään :) )


Mutta sitten itse asiaan, eli paluu Thaimaaseen ja tällä kertaa sen ruokakulttuuriin (jos edellinen postaus jäi lukematta, niin sinne pääset tästä). Thaimaa ja Aasiahan siis yleensä tunnetaan niistä mausteisista ja Länsimäiseen näkemykseen hieman erikoisemmista ruuista, jotka koostuvat värikkäistä ja tuoreista raaka-aineista, tai ainakin tälläinen käsitys minulla oli, ennen matkalle lähtöäni ja tunne kyllä voimistui matkan aikana.


Mä olen sellainen matkustelija, ettei mua juurikaan kiinnosta mitkään nähtävyyden ym., vaan se kulttuuri ja ruoka ja maut, joita matkakohde pursuaa. Tästä syystä teinkin ennen matkaani pienen lupaukse itselleni koskien ruokailuja: Kaikki mitä paikalliset ovat valmiita syömään on minunkin maistettava.
Tuo motto oli kyllä iskostunut takaraivooni niin hyvin, että sen kanssa sitten eleltii, ja hyvä niin, sillä paljosta olisin jäänyt paitsi, jos olisin jäänyt nirsoilemaan jonkun suhteen.


Reissun aikana meillä oli useampaan otteessen tapana tilata yhdessä useampia ruokalajeja ja sitten pyödässä jakaa ne keskenämme. Käytänto toimi ainaskin meillä ja maistettavien ruokien määrä moninkertaistui annoskoon pysyessä samana. 

Kyseinen käytäntö on matkaoppaiden mukaan myös tavallinen paikallisten seurassa ja ravintolatilauksissa tarjoilija tuokin ensin ruuat ja sitten vielä tyhjät lautaset jokaiselle. Harmi vain, että turisteille suunnatuissa ravintoloissa kyseinen toiminta on täysin kuollutta ja turistit söivätkin järjestään oman annoksensa itse... Onneksi kuitenkin aina voi kysyä lautasia ;)


Thaimaassa ei juurikaan ole sellaisia super sweet karkkeja ja herkkuja, vaan paikallisissa herkuissa on käytetty paljon hedelmiä ja erityisesti kookosta. Jos siis etsit jotain muuta makeaa, kuin Mars ja Twix -patukat, niin aikalailla saat silmäsi pitää auki. Erityisesti pääsi kosketuksiin paikallisiin makuihin markkinoilla ja paikallisille suunatuissa ravintoloissa.

Mango and sticky rice -jälkiruoka oli ehkä se odotetuin ja oikeastaan ainoa, jonka jo ennestään tiesin.Annos oli kyllä ihan älyttömän hyvä ja melkein olisi tehnyt mieli syödä sama jälkkäri vielä toiseenkin kertaan, mutta päätin kuitenkin kokeilla myös muita uusia makuja ja annoksia :) 
Eli lämmöllä voin suositella sitä kaikille Aasiaan päin matkaaville!


Reissun parhaimmat herkut eivät suinkaan läytyneet hienosta ravintolasta, vaan katukojuista, markkinoilta, sekä ns. muovituoli ravintoloista. Tämän olivat paikkoja, joissa henkilökunta ei välttämättä osannut englantia, hinnat olivat puolia siitä, mitä turistiravintoloissa, ruoka oli alkuperäistä ja tunsit olevasi paikallisten ympäröimä! 

Minulle matka oli melkoinen ruokakokemus ja uusia makuja tuli niin paljon, että sen voi melkein vieläkin suussaan maistaa. Pääsinkin maistelemaan kaikkea kookosmöykyistä, kevätkääryleisiin, tom yam -keitoista nuudeliannoksiin ja heinäsirkoista toukkiin. 


Jos mielessäsi on vielä joitakin kysymyksiä, joihin haluaisit vastauksen, niin vielä ehdit laittaa kommenttia kysymyspostaukseen, johon pääset tästä :)



Olisi kiva tähän loppuun kuulla, että millainen matkustaja sinä olet ja mitä sinä reissaamisessa arvostat, samalla voit kertoa mielipiteesi uudistetusta ulkoasuasta! :)

2 comments

  1. Sain ihan törkeen kivan ensivaikutelman sun blogista, ja rispektiä ehottomasti sille et poika bloggaa! Ei kai se mitenkää ihmeellistä pitäis olla, mutta ei vaan niin normaalia ehkä :D Tykkään sun kirjotustyylistä, sulla on hienoja kuvia ja ulkoasukin on mukava! :>

    http://amandaoliivia.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iso kiitos tästä kommentista! Ihan mahtava kuulla, että tykkäät ja toivottavasti viihdyt mukana pitkään :)

      Delete

© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall