Viimeisen puolen vuoden aikana mun elämä on tuntunut pyörivän aikalailla paikoillaan. Tykkään tehdä asioita, juosta paikasta toiseen, kokea, nähdä, valokuvata ja elää, mutta kuitenkin ison osan mun elämästä on nyt vienyt koulu ja sen ohella olevat työt. Viimeiset puoli vuotta olen laskenut viikkoja siihen, että koulu on mun osalta ohi ja nyt voin sanoa, että 4 viikkoa ja sitten voi koululäksyt, koulustressin, koulukirjat ja koulun penkit jättää unholaan! Tällä hetkellä fiilistelen äidinkielen tekstitaitojen alustavia pisteitä, jotka olivat 5, 4 ja 3 ja kahden viikon jälkeen onkin sitten taas aika kirjoitella seuraaville papereille yo kokeiden merkeissä.
En tiedä oonko ainoo, kenen mielestä tää talvi on mennyt jotenkin älytöntä vauhtia. Lumi sulaa, aurinko paistaa ja täällä ainakin jo asfalttipinnat näkyvät. Oon niin odottanut tätä ja vielä enemmän sitä, että kohta mä pääsen nautiskelemaan tästä lämpenevästä säästä ilman aikaisia kouluaamuja. Olen kameran ostosta lähtien suunnitellut keväälle kaikkia hienoja kuvausreissuja, pitkiä yöttömiä öitä, grillailua ja huoletonta elämää.
Päätin näissä kuvissa yhdistellä omaa pärstääni aiemmin ottamiini kuviin. Näitä kuvia väsätessä tuli ihan jäätävä ikävä New Yorkiin. Toi kaupunki oli kyllä niin uskomaton, että vielä jonain päivänä mä matkaan sinne uudelleen.
Translate: This time I decided to mixed my own face to my old landscape photos. I started to miss New York so freaking much while editing these photos. That is the city I really want to visit again some day…