Apr 18, 2015

MILLAISTA ON OLLA LUKIOLAINEN?

IMG_5683_valmis

Vaikka yhteishaut on jo suoritettu ja joillakin teillä on joidenkin kuukausien päästä koulunvaihto edessä, niin päätin nyt valottaa omia kokemuksia lukiosta ja sinne päätymisestä.

Mulla ei ole ikinä ollut mitään haaveammattia. Joskus yläasteelle siirryttyäni päätin aikalailla puoliväkisin kehitellä haaveammatin ja niimpä minusta piti joidenkin kuukausien ajan tulla opettaja. Tästä huolimatta mulla oli selvä suunta seuraavan askeleen suhteen ja tiesin haluavani lukioon. Syy tähän oli varmasti osin se, ettei mulla mitään tietoa, mikä haluaisin isona olla, sekä se että koin olevani melko hyvä koulussa. Näiden pohjalta suljin heti alkuunsa ammattikoulut pois laskuista ja hainkin yhteishaussa pelkästään lukioihin.

Kesän aikana sain viestin, että olin päässyt oppilaaksi juurikin siihen lukioon, johon olin halunnut. Vaikka hypin innoisani siitä, että tuleva oppilaitokseni vastaa haaveitani, ei mulla oikeastaan ollut mitään tietoa, että mitä sitä lukiolta voisi odottaa, tai millaista sitten olisi olla lukiolainen. Ensimmäiset viikot lukiossa kesäloman jälkeen olivat kyllä melko jännitävät. Paljon uusia ihmisiä ympärillä (mutta toki myös monia vanhoja tuttuja), kirjojen ostelemista, jaksoihin totuttelemista ja ylipäänsä vastuun ottamista omista opinnoista. Päädyin toiveitteni myötä lukiossani ns. taideluokalle, jossa olevat oppilaat olivat pääosin suuntautuneet mm. kuvataiteeseen ja musiikkiin. Siinä sitten alkoi koulun tavat tulla tutuiksi ja luokkalaisten välille syntyi nopeasti kaverisuhteita.

IMG_5677_valmis

Vaikka ehkä kuulostaakin hieman hassulta, niin mulle tuli pienoisena yllätyksenä se, miten paljon lukiossa oikeasti pitää tehdä työtä ja miten paljon se vaatii resursseja. Tästä johtuen mulla menikin aikalailla eka vuosi harjotellen, arvosanat laski paljon verrattuna peruskouluun ja töitä tuli koulun kanssa tehtyä melko vähän. Kun ensimmäinen lukiovuosi päättyi, ei mulla vielä siinäkään vaiheessa ollut mitään suuntaa, jonne haluaisin sitten lukion jälkeen jatkaa. Vasta oikeastaan toisen vuoden alkupuolella löysin itselleni tavoitteen jatkopaikan suhteen ja sen myötä alkoi sitten motivaatio koulun suhteen kasvaa ja keskiarvo kohota. 

Toinen vuosi meni jotenkin todella nopeasti ja yhteenvetona voisin sanoa, että sen aikana kaveripiirini kavoi oman luokan rajojen yli ja koulun eteen nähtyjen tuntien määrä kavoi monin kertaiseksi verrattuna ekana vuonna tehtyihin työtunteihin. Kolmas vuosi, eli abivuosi on ollut mulle jotenkin tosi rankka. Kursseja oli paljon, piti lukea kirjoituksiin, työt tuli koulun ohelle ja siinä samassa olisi pitänyt saada otettua vielä aikaa itselleenkin. Tästä johtuen mulla menikin aikataulut ym. todelliseen alamäkeen 2014-2015 vaihteessa ja tuli vaan stoppi eteen. Stressiä oli vaikka muille jakaa, ylppärikirjoituksiin lukeminen viiväistyi, työ piti muutamaksi kuukaudeksi pistää tauolle ja treeneissä käynti väheni. Koko vuoden ajan laskin viikkoja siihen, että koulu on mun osalta ohi ja voisiki melkein sanoa, että elin aikalailla burn outin partaalla. Tästä kaikesta huolimatta mä selvisin siitä. Mä selvisin 90:stä kurssista ja 14:sta jaksosta!

IMG_2185_valmis

WP_20150212_11_32_23_Pro (12valmis)

Vaikka tästä mun romaanista ehkä tuleekin sellainen vaikutelma, että lukio on kauhea paikka ja töitä siellä on tehtävä paljon, niin kyllä se on kaikkea muutakin. Näiden kolmen vuoden aikana mä olen kokenut ihan älyttömästi kaikkea huikeeta! Olen tutustunut ihan älyttömän moniin ihmisiin, joista osa ainakin tulee ihan varmasti olemaan vielä lukionkin jälkeen hyviä ystäviä. Olen vieraillut paikoissa, jonne en todellakaan olisi päässyt ilman kouluryhmää. Olen tanssinut huikeat Wanhat2014. Olen tanssinut abivuoden loppupuolella yömyöhään potkijaisissa ja herännyt seuraavana aamuna, pukenut kanipuvun päälle ja heitellyt rekalta karkkia penkkaripäivänä. Olen tanssinut lähes koko yön abiristeilyllä. Olen saanut hyviä tuloksia ylioppilaskirjoituksista. Ja olen tehnyt paljon paljon paljon muuta. Kaiken kaikkiaan olen voinut olla ylpeä itseeni ja kohta mä voin sanoa että MÄ OLEN YLIOPPILAS VUOSIMALLIA 2015!


Olisi vielä kiva kuulla, että millaisia kokemuksia teillä on omista opiskeluvuosista, 
ja erityisesti teiltä, joilla lukio on ollut/on osa elämää, niin miten tää mun teksti vastaa teijän mielikuvia kyseisestä opinahjosta? :)

4 comments

  1. Käyn nyt toista vuotta lukiota ja mulla on tosi samankaltaiset fiilikset kuin sulla. Eka vuonna käytin paljon enemmän aikaa opiskeluun kuin nyt toisena vuonna, varmaankin sen oman tavan opiskella on jo löytänyt, ja ajan osaa hyödyntää paljon tehokkaammin. Vaikka niinhän se on, että aikamoista vauhtia lukiossa pusketaan eteenpäin ja töitä menestyksen eteen saa tehdä. Pidän sun blogista tosi paljon, ja täältä lähti ääni sun blogille Indiedaysin äänestyksessä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oon kyllä niin samoilla linjoilla sun kanssa. Eka vuosi oli kyllä todellista opettelua, eikä etenemistahdin mukana pysyminenkään mitään lasten leikkiä ole :D

      Ihana kuulla tommosta, kiitti paljo! :)

      Delete
  2. Ohhoh. Jopas. Mä en ite oikeestaan tehnyt lukiossa mitään :D ykkösellä vielä pyristelin pitkän matikan, fysiikan ja kemian kanssa ku luulin ryhtyväni lääkäriks, mut sit tajusin että ei oo mun juttu. En oikeestaan tehnyt sit sen jälkeen läksyjä ku ehkä pariin kertaan koko lukiossa. Kokeisiin en lukenu ollenkaan / ihan vähän päivää ennen. YO-kirjotuksiin panostin sit hiukan enemmän ja sain ihan hyvät paperit ulos: pari Eximiaakin peräti!

    Kursseja tuli tasan 75 täyteen: olin ajottanu opinnot silleen, et mulla oli abivuonna joku 10 kurssia jäljellä – ja vaan niist aineista, mitkä kirjotin. Pitkälti siis melko erilaiselta kuulostaa ku sun lukiovuodet :D

    Miks teit 90 kurssia? EIks taidekursseilla saanu korvattua jotain muita?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, huippua kuulla noin poikkeavia ajatuksia lukiosta :D

      Mutta tosiaan mulla oli ensimmäisen vuoden ajan neljän vuoden suunnitelma käytössä, sillä halusin taideaineiden lisäksi lukea pitkänä matikan, fysiikan ja kemian. Kemiasta päätin sittemin luopua ensimmäisen kurssin jälkeen, mutta matikka ja fysiikka tuli ponnisteltua läpi. Tän lisäksi luin ekana vuonna espanjaa ja koska mulla on tosi huono kielipää, niin enkusta tuli otettua vielä muutamat extrakurssit... Tästä sitte alko pikkuhiljaa niitä kursseja paukkumaan ja nyt todistuksessa taitaa olla 94 läpi käytä kurssia :D

      Delete

© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall