Mar 16, 2016

VÄLIVUOSIKO MAHDOLLISUUS?

jere_viinikainen_photography_lukio_haku1

jere_viinikainen_photography_lukio_haku

jere_viinikainen_photography_lukio_haku2

Mitä mä teen, kun mun koulu loppuu? Minkälaista alaa mä haluan syksyllä lähteä opiskelemaan? Mitä jos mä en tykkääkään siitä alasta, jota mä lähden opiskelemaan, tai mitä jos mä jäänkin kokonaan ilman opiskelupaikkaa?! Valintoja, valintoja, valintoja...

Jälleen kerran on se aika vuodesta, kun monet (mä mukaan lukien) stressaavat sitä, mihin kouluihin sitä hakisi nyt opiskelemaan, millaisia vaatimuksia mihinkäkin opiskelupaikkaan on ja mitä sitä syksyllä, tai ylipäänsä elämällään haluaisi tehdä. 16.3 käynnistyi siis yhteishaun viimeinen osa ja nyt on oikeastaan toiselta asteelta valmistuneiden viimeinen mahdollisuus vaikuttaa ensi syksyyn ja opiskelupaikan saantiin. Omalla kohdalla ajatukset opiskelupaikasta ja sen saannista ovat pyörineet päässä nyt reilu vuoden päivät ja näin välivuoden jälkeen mä haluan avata teille mun omia ajatuksia opiskelusta ja ennen kaikkea välivuodesta.

Mulla ei ole lapsena oikeastaan ikinä ollut unelma-ammattia. Oon tykännyt tehdä vähän kaikenlaista, mutta mikään ei ole oikeastaan ikinä tuntunut siltä mun jutulta, semmoselta, jota haluaisi tehdä loppu elämänsä. Aika kului, mä siirryin peruskoulusta lukioon ja siellä hujahtikin hetkessä ne kolme vuotta. Abivuoden aikana mä pohdiskelin tosi paljon sitä, millaiselle alalle mä haluan lukion jälkeen lähteä ja mitä tapahtuisi, jos mä en hakisikaan keväällä 2015 mihinkään kouluun. Mitä jos mä pitäisinkin välivuoden... Mä kerroin näistä mun ajatuksista melko avoimesti ja jotenkin tuntui, että erityisesti sukupolvea vanhemmat ihmiset (mutta yhtälailla myös muutamat ystävät ja saman ikäiset tututkin) tuppasivat olemaan melko kielteisellä kannalla välivuoden suhteen. Mua muistuteltiinkin siitä, että opinnot on kaiken a ja o, siitä, että koulun lopettaminen saattaa johtaa syrjäytymiseen ja tietysti siitä, että välivuosi on täysin hukkaan heitettyä aikaa. Kaikki nää puheet sai aikaan sen, että mä en ollutkaan enää varma siitä, mitä mä haluan kesän jälkeen tehdä: Sydän sanoi, että ota aikaa ittelles ja pidä se ansaittu välivuosi, mutta samaan aikaan järki sanoi, että opiskelupaikan saaminen on must -juttu.

Yhteishaku alkoi ja mä päädyin lopulta semmoseen ratkaisuun, että mä hain niin moneen paikkaan, ku vaan oli mahdollista. Mä hain toisen asteen koulutuksiin, korkeakouluihin, aloille jotka kiinnosti, aloille jotka olisivat mahdollisesti toimineet ponnahduslautana mua kiinnostaville aloille, sekä aloille, jotka ei kiinnostanut pätkääkään. Jälleen kului aika, tuli kesä, mä sain opiskelupaikan ja kesä loppui. Koulupaikka oli alalta, joka mua ei juurikaan kiinnostanut ja koulun alettua mulla olikin edelleen semmonen fiilis mun sisällä, että mä en just nyt halua opiskella. Mä haluan elää.

Ensimmäisen kouluviikon jälkeen mä teinkin yhden mun elämäni parhaimmista päätöksistä: mä lopetin koulun kesken ja alotin mun välivuoden! 

Tää vuosi on ollut yhtä vuoristorataa. Mä olen tehnyt huikeita asioita, joita mä tuskin olisin koulussa ollessani päässyt tekemään (matkaillut, toteuttanut itseäni valokuvaamalla, tavannut huikeita ihmisiä...), mutta yhtälailla mä olen itkenyt iltaisin sitä, kuinka mun tutut jatkaa elämäänsä uusissa kouluissa ja mä oon junnannut vaan paikoillani. Tuntuu siltä, että vaikka mä oonkin tehnyt tässä yhtä sun toista, ni samaan aikaan mä en oo kehittinyt mihinkään suuntaan, toisin ku kaikki mun opiskelevat ystävät. 

Nyt kuitenkin kun mun välivuosi alkaa olemaan siinä pisteessä, että on aika tehdä ensi syksyä koskevia päätöksiä, ni mun on pakko sanoa, että tää vuosi on ollut kyllä täysin ton tunnemyrskyn arvoinen. Mä oon saannu mietittyä niin paljon mun elämää, sitä mistä mä tykkään ja mistä mä en tykkää ja ennen kaikkea sitä, millaisella alalla mä tällä hetkellä haluan itseni työllistää. Tää kaikki mietiskely ja ajatustyö on täysin sen ansioita, että mä uskaltauduin viime vuonna kuuntelemaan itteäni, lopettamaan sen koulun ja pitämään sen välivuoden, jota monet vieroksuivat ja pakko sanoa, että multa löytyy tuttuja, jotka noin vuosi sitten ajattelivat melko negatiivisesti meikäläisen valinnasta, mutta jotka itse tällä hetkellä kituuttelevat sellaisten opintojen parissa, jotka ei voisi heitä vähempää kiinnostaa. Miksi?

Nyt kun lähes vuosi ilman koulua on vierähtänyt, niin mä koen vihdoinkin olevani valmis tekemään päätöksiä koulujen suhteen ja nyt musta tuntuu, että multa löytyy sen ulkoisen painostuksen sijaan sisältä tuleva halu päästä opiskelemaan.
Tänä vuonna mä haluan saada sen opiskelupaikan!

6 comments

  1. Samassa tilanteessa ollaan! Halusin pitää välivuoden - tai itse asiassa kaksi välivuotta - lukion jälkeen, mutta nyt tuntuu siltä, että koulu pitäisi jo päästä aloittamaan. Se on jännä, miten se oma juttu vaan selkiytyi tämän vuoden aikana ja mulla ainakin on tosi kova into ja motivaatio lähteä opiskelemaan. Hieman huolettaa kyllä tämän hakusysteemi Espanjassa, mutta pakko yrittää päästä eteenpäin. Tsempit sinne ja toivottavasti pääset opiskelemaan sinne, minne haluat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo siis tässä vuoden aikana on kyllä ajatukset opiskeluiden suhteen selkiytynyt ihan älyttömästi ja vuodenvaihteen tienoilla alko meikäläiselle tulla semmonen fiilis, että nyt kyllä pitäisi päästä opiskelemaan ja tekemään jotakin uutta. Tsemppiä myös sulle Rosa! :)

      Delete
  2. Omakohtaisena kokemuksena haluan sanoa, että välivuoden pitäisi melkein olla pakollinen kaikille lukion jälkeen! Itse menin yliopistoon suoraan lukiosta ja eihän siitä seurannut muuta kuin loppuun palaminen ja uupuminen. Uskon, että välivuosi on oikeasti tosi hyvä ja tarpeellinen hengähdystauko lukion jälkeen ja siinä saa oikeasti aikaa kunnolla miettiä sitä, mille alalle hakeutua. Mun mielestä sillä pystytään oikeasti vähentämään alanvaihtoja, että käytetään kunnolla aikaa sen pohtimiseen, että mitä kukin elämältään haluaa.

    Ihanaa, että sä osasit pitää oman pääsi ja pidit sen välivuoden ihmisten vastustuksesta huolimatta! Mun mielestä välivuosikielteisyys on ihan käsittämättömän outoa, koska siinä on niin paljon hyviä puolia. Ei kellään ole oikeutta arvostella toisten valintoja välivuoden suhteen, eikä kukaan todellakaan syrjäydy vielä yhdessä vuodessa! Välivuodenhan pitää tosi tosi monet opiskelijat ihan vaan siitäkin syystä, ettei ne pääse mihinkään opiskelemaan, eikä ne todellakaan syrjäydy yhtään mihinkään! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo siis toikin on kyllä niin totta, että monille välivuosi on lähes välttämättömyys juurikin sen takia, ettei vaan saa sitä hakemaansa opiskelupaikkaa!

      Delete
  3. Olipa kivaa lukee sun pohdintaa! Itse päädyin yliopistoon suoraan opintojen jälkeen. Taustalla oli juuri samanlaista ajatusta kuin säkin kuvailit, eli tuntui, että niin oli pakko tehdä. Jälkeenpäin sitä tajusi, että ei se nyt niin pakko olisi ollutkaan. Olisi voinut olla hyvä juttu ottaa pieni paussi ja miettiä elämää rauhassa. Nyt on mietiskelyt sitten hoidettu kiireisen opiskelijaelämän ohella :D Kiva että osasit tehdä niin kuin itsestäs tuntui. Toivottavasti nyt löydät jonkun kiinnostavan alan :)

    http://roosanpikseliblogi.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  4. Tää oli loistava postaus. Välivuos on kyllä sellainen, mitä voisin suositella oikeestaan kaikille - se kasvattaa, teki sit mitä vaan, ja antaa aikaa miettiä omia elämänvalintojaan + lisää parhaimmassa tapauksessa vielä opiskelumotivaatiota. Välivuoden aikana mennään siis yhtälailla eteenpäin elämässä, vaan vähän eri tavalla :) Nykyään vaan on toi välivuoseilu varsinkin heti 2. asteen jälkeen tehty niin hankalaksi!

    Mä tiesin haluavani opiskelemaan digitaalista viestintää ja sainkin paikan heti enimmäisellä yrittämällä, mutta tarvitsin vuoden aikaa henkiselle kasvulle ja halusin nähdä Eurooppaa. Välivuosi oli mun elämäni paras päätös ja opiskelu tuntuu tuplasti paremmalta, kun sai kasvattaa motivaatiota :) Paljon tsemppiä pääsykoeurakkaan, toivottavasti saat paikan tänä vuonna!

    ReplyDelete

© Jere Viinikainen
Maira Gall