Aug 9, 2016

U N E L M A


Miltä ne tuoksuvat, paljonko ne painavat, minkä värisiä ne ovat, mistä niitä löytää, paljonko ne maksavat, voiko sellaisia omistaa?
Niin, mitä ovat unelmat?

Unelma ei ole asia, joka vain putkahtaa päähän ja joka sittemmin haudataan unholaan. Unelma ei ole asia, jota hävetään. Unelma ei ole asia, jonka alkuperä juontaa juurensa toisen ihmisen unelmiin. Sen sijaan unelma on asia, jonka edestä ollaan valmiita vuodattamaan kyyneleitä ja jota kohti halutaan tietoisesti kulkea. Se on asia, joka ohjaa osaltaan elämää ja joka halutaan saavuttaa vastoinkäymisistä huolimatta. Se on myös asia, josta saa ja pitääkin olla ylpeä!

Sanalla Unelma on mulle henkilökohtaisesti iso merkitys. Olen aina ollut kova unelmoimaan ja mulla on aina ollut paljon unelmia. Osa mun unelmista on ollut valtavia, osa pieniä, mutta silti kaikki tavoittelemisen arvoisia. Unelma ei ikinä ole ollut mulle pakokeino todellisuudesta, se on ollut mun todellisuus. Mun unelmat ovat kuljetelleet mua paikasta toiseen ja niiden myötä olen nähnyt Maailmaa, tavannut uusia ihmisiä ja päässyt elämässäni sellaisiin tilanteisiin, joista olen voinut nauttia. Se on huikeaa!

Sana Unelma tuntuu kuitenkin olevan ihmisille jonkinlainen tabu. Aina vähätellään niitä omia unelmia, piilotellaan omia ajatuksia ja yksinkertaisesti vain tyydytään kohtaloon. Ihan varmasti kaikki unelmoivat jostain: osa matkailusta, osa vapaapäivistä, osa rikastumisesta, osa vaikka uudesta puhelimesta. Ihmisiä ei siis erota se, että vain osalta löytyisi niitä unelmia. Ihmisiä erottaa se, että kun toiset hautaavat unelmansa ja tyytyvät siihen nykyisyyteen, toiset tekevät töitä unelmiensa eteen ja saavuttavat niitä.

Tiedän, että mun elämä saattaa tällä hetkellä kuulostaa jonkun unelmalta: oon matkustellut aika paljon, mulla on työ, mä pääsin opiskelemaan paikkaan, jonne todellakin haluan, oon löytänyt oman asunnon ja ylipäänsä kaikki vaan rullaa hienosti. Ja mä voinkin sanoa, että sitähän se on. Mun unelmaa: Vaikkei läheskään kaikki asiat ole sellaisessa järjestyksessä, kuin sitä haluaisi, niin kyllä kuitenkin moni asia juontaa juurensa mun unelmiin.

Tän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ole se, että "kattokaa nyt miten hyvin mulla menee", ei todellakaan. Tän postauksen tarkoitus oli se, että mä olen saavuttanut elämässäni asioita, jotka on ollut mun unelmia ja koska nää asiat on ollut mun unelmia, mä olen ollut valmis tekemään niiden eteen ihan älyttömästi duunia. Mikään tässä Maailmassa ei tuu ilmaiseksi, eikä epämiellyttävään nykyisyyteen kannata jäädä junnaamaan. Unelmoikaa, tehkää töitä teidän unelmienne eteen ja eläkää teidän unelmaanne!

4 comments

  1. Ihanaa, että sä oot päässy tuohon pisteeseen, että elät unelmaasi! Oon täysin samaa mieltä sun kaa jokasesta lauseesta mitä kirjotit. Unelmia on pienempiä ja isompia, mutta niiden eteen kuitenkin pitää tehdä töitä. Action speaks louder than words;) Oon itse kanssa sellainen, että mulla on monia unelmia, esim. blogiin, matkusteluun, koulupaikkaan, liikuntaan ja elämään yleensäkin liittyen. Näitä kaikkia en ehkä saavuta tänään, huomenna tai ensi viikollakaan, mutta tiedän myös että jos en edes yritä niin en tule koskaan niitä saavuttamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voin niin yhtyä sanoihisi! Vaikka sitä tietää, että osa unelmista leijailee jossain hamassa tulevaisuudessa, niin sitä on vaan tehtävä töitä niiden saavuttamiseksi. Ei niitä välttämättä heti saavuta, mutta jos ei ole valmis painamaan duunia niiden eteen, niin unelmiksi ne mitä suuremmalla todennäköisyydellä jäävätkin

      Delete
  2. Anonymous8/10/2016

    Hieno blogipostaus! Unelman toteutumisen yhtälö on UNELMA=TAVOITE, jonka eteen tulee tehdä töitä lujasti kuten kirjoititkin. Moni unelmoi, muttei valitettavasti laita unelmiaan käytäntöön ja elää tavoitteetonta elämää. Silloin on aivan turha valittaa, jos ei ole verenmaku suussa tehnyt töitä unelman/tavoitteen toteutumisen eteen.
    Onnea Sinulle tulevien uusien unelmien tavoittelemiseksi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon ja voin kyllä niin yhtyä näihin sanoihin!

      Delete

© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall