Jun 30, 2016

M I D S U M M E R










Saunomista, pitkiä iltoja, hyvää ruokaa, juhannus kokkoa, hyvää seuraa, rentoutumista, pitkiä aamuja, maaseudun rauhaa. Sitä oli mun juhannus. Mun juhannus oli kiva!

Jun 27, 2016

SLOWLY BUT SURELY







Kuvat: Ella Viinikainen

WEARING:
SHIRT: Levi´s
PANTS: Turo (2nd Hand)
SHOES: Tiger Of Sweden
JACKET: Tiger Of Sweden
WATCH: Daniel Wellington
SUNNIES: RayBan
BACKBAG: Ecco

Viime aikoina meikäläisen pukeutuminen on ottanut aikamoisia harppauksia värien suhteen. Talven lumisilla kaduilla tuli tallusteltua menemään pääosin harmaaseen ja mustaan kääriytyneenä, mutta nyt on aika antaa kesäisten tuulien puhaltaa ja ottaa haltuun (ainakin) vihreän eri sävyt!

Vielä ei olla päästy samoihin väriyhdistelmiin, kuin joitakin vuosia sitten. Silloin päältäni saattoi meinaan bongata sateenkaaren kaikki mahdolliset värit ja voisi sanoa, että nohin aikoihin meikäläinen näytti aikalailla kävelevältä hedelmäkulholta... Hiljaa kuitenkin hyvä tulee ja jos asusta jotain pitäisi sanoa, niin oon täysin rakastunut mun uuteen minimalisteen reppuun ja UFFilta löydettyihin housuihin!

Mitäs mieltä te ootte tämmösestä asuyhdistelmästä?

Jun 25, 2016

MUUTAN LAHTEEN?! | VIDEO



Hellou!

Terkut täältä keskeltä ei mitään, jossa internet yhteydestä ei juurikaan ole tietoa ja jossa paarmoja ja hyttysiä on asukaslukuun nähden moninkertaisesti. Mä lähdin siis eilen juhannusaattona puksuttelemaan junalla kohti Itä-Suomea ja meidän maaseudulla sijaitsevaa mökkiä. Ensimmäiseen vuorokauteen on sisältynyt grillailua, juhannus kokkoa, saunomista ja ulkona oloa ja jotenkin tää kaikki maaseudun rauhallisuus ja ihmisten stressittömyys tuntuu tosi vieraalta käsitteeltä. Mä olen meinaan juuri semmonen ihminen, joka on koko ajan stressaamassa asioista ja menossa ja tekemässä asioita ja nyt mun sitte yht´ äkkiä pitäisi viettää päiväni työjuttujen sijaan nurmikolla makoillen ja hyttyisiä häädellen. Outoa. Eiköhän tää sosiaalisesta mediasta vieroittautuminen kuitenkin tee loppupeleissä meikäläisen kohdalla ihan hyvää (ainakin kun kyseessä on vain pidennetty viikonloppu...).

Maaseutumatkailusta puheen ollen, tän viikon videossa on aika kertoilla meikäläisen tän hetkisestä elämästä, sillä nyt on jotenkin tosi paljon asioita tapahtumassa. Ei siis muuta kuin video pyörimään ja ehkä mä tästä nyt lähden taas jatkamaan mun huoletonta maalaiselämää... 

Jun 23, 2016

MÄ TODELLAKIN TEIN SEN!



Kuvat: Ella Viinikainen

Vajaa kaksi kuukautta sitten kirjoittelin täällä siitä, miten meikäläinen oli juuri saanut postitse kutsun pääsykokeisiin. Vaikka olin kyseisestä hommasta ihan älyttömän innoissani, niin en ole noista kokeista ja kouluhommista täällä sen koommin puhunut. Nyt on kuitenkin aika avata suu ja kertoilla hieman siitä, miten noi pääsykokeet loppuen lopuksi meni ja millainen fiilis niistä mulle jäi!

Jos joku ei vielä tiennyt, niin hain tänä vuonna Lahden Muotoilu- & Taideinstituuttiin opiskelemaan valokuvausta. Kyseiselle alalle järjestetään neljä päivää kestävät pääsykokeet, joihin valitaan osallistujat ennakkotehtävien perusteella. Itse pääsykokeissa suoritetaan vielä yksi välikarsinta ja näistä lopuista hakijoista valitaan sitten ne sisälle pääsevät, joita on 14. 

Pääsykokeet lähtivät käyntiin toukokuun loppupuolella ja voin sanoa, että ekana päivänä, kun ajelin moottoritietä pitkin Lahteen, niin jännitys oli käsin kosketeltava. Mietin matkalla, mitkä asiat voi mennä mieleen ja mitä jos vaikka auto hajoaisi nyt, tai vaikka myöhästyisin kokeista. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kokeet alkoivat 9.00. Ensimmäinen päivä oli älyttömän rankka ja kun kokeet viimein loppuivat klo: 17.00 niin olisi suoraan sanottuna tehnyt mieli jäädä enemmin koulun käytäville nukkumaan, kuin lähteä autolla kohti kotia. 

Seuraava päivä meni aikalailla samanlaisen kaavan mukaan. Aloittelimme aamulla 9.00 ja kokeet päättyivät lopullisesti sitten 17.00. Vaikkei toinen päivä lopulta ollutkaan yhtä rankka, kuin ensimmäinen, niin kyllä sitä aika nopeasti teki kotiin päästyään mieli lösähtää sängylle lepuuttelemaan silmiään.

Kolmantena päivä alkoi tapahtua, sillä silloin julkaistiin hakijat, jotka olivat selvinneet välikarsinnasta ja pääsivät näin ollen henkilökohtaisiin haastatteluihin. Välikarsinnasta selvinneiden nimet julkaistiin kahdessa erässä: osa sai tietää jatkoon menostaan jo kolmantena aamuna ja osa sitten kolmannen päivän iltana. Meikäläisen nimeä ei aamuisesta listasta löytynyt ja niinpä mä sitten jäin kokeiden jälkeen Lahteen odottelemaan reilu kolmeksi tunniksi lopullisia tuloksia. Kun lopullinen tuomio oli ilmestynyt koulun oveen, niin meikäläinen juoksi pikajuoksijan lailla kurkkaamaan heti listalta löytyvät nimet ja voitte vaan kuvitella, miten paniikissa mä olin, kun mun nimeä ei sieltä heti löytynytkään. Hetken selailun jälkeen bongasin kuitenkin mun nimen alimmilta riveiltä ja siitä tiedosta nousi kyllä semmonen hymy korviin, että huh huh.

Tämän tiedon myötä oli aika alkaa valmistautua neljänteen ja näin ollen viimeiseen koepäivään. Viimeinen koepäivä meni hujauksessa ja päättyi meikäläisen osalta henkilökohtaiseen haastatteluun. Tän haastattelun jälkeen olikin sitten kaikki annettu ja sitten ei auttanut muuta kuin jäädä odottelemaan sitä lopullista tuomiota koulupaikasta.

Tämä tuomio tuli aikaisemmin tällä viikolla kuukauden odottelun jälkeen ja ette arvaa, miten onnellinen mä olin sitä lukiessa. Ton sähköpostiviestin myötä mä voin nyt virallisesti sanoa teille, että meikäläinen lähtee ens syksynä Lahteen opiskelemaan valokuvasta. Tätä on odotettu ja kauan!

Jun 21, 2016

JASMIN´S GRADUATION PHOTOS

Malli: Jasmin Vilmusenaho


Alkukeväästä sain eräältä vanhalta tutultani viestiä, jossa kyseltiin, kiinnostaisiko meikäläistä lähteä ikuistamaan hänen viralliset ylioppilaskuvat. Pienoisen pohdiskelun jälkeen vastasin pyyntöön myöntävästi ja niin me sitten yhdessä lähdettiin kesäkuun alussa ikuistaman tuoretta ylioppilasta luonnon helmaan. Nää kuvaukset sujui ihan mahtavasti ja perinteisten kuvien lisäksi päätettiin kokeilla myös jotain uutta ja jännää. Vaikka osa meidän kokeiluista meni hieman mönkään, ni kyllä sieltä löyty muutama helmikin ja magee kokonaisuus saatiin muistikortille ikuistettua, vai mitä mieltä te ootte?

Mikä kuva on teidän suosikki?






Jun 19, 2016

LIFTASIN KYYDIN KUVAUKSIIN - VIDEO



Moikka!

Tää viikko on hujahtanut kyllä ihan hetkessä. Vastahan sitä toivotettiin tervetulleeksi maanantai ja nyt nautiskellaan jo suununtaista. Tähän viikkoo on mahtunut kyllä yhtä sun toista aina kuvien käsittelystä sähköpostiviesteihin vastailuun, Helsinkivisiiteistä  työpäiviin ja videon kuvailuista kesälomasuunnitelmiin. Kaiken ton lisäksi tuli suunniteltua myös mokkireissua täksi viikonlopuksi ja pari päivää hujahtikin mahtavassa seurassa grillaillen, saunoen ja uiden. 

Nyt kuitenkin tän postauksen pääaiheeseen, elikkä tän viikon videoon. Tällä kertaa on aika muistella Storytime -videon muodossa menneitä ja puolen vuoden takaista kuvauskeikkaani, joka lievästi sanottuna oli melko mielenkiintoinen ja ennen kaikkea ikimuistoinen. 


Mitä mieltä te ootte näistä Storytime -videosta, toppi vai floppi?

Jun 16, 2016

THE EXTRAORDINARY DAY










Hellou!

Nyt on aika lennättää luonnoksista vapauteen postaus, joka sai pari päivää sitten väistyä TÄMÄN postauksen tieltä. Nyt viime päivinä mun fiilis on ollut jotenkin hyvässä nousussa: oon tavannut uusia ja joten älyttömän inspiroivia ihmisiä, viettänyt aikaa ystävien ja perheen kanssa ja koittanut pikku hiljaa vieroittautua liiallisesta somen käytöstä (se kun tuppaa nykyään olemaan läsnä ihan liian monissa tilanteissa, haha)

Nyt on kuitenkin aika hypätä muutamien päivien taa erääseen älyttömän mukavaan Helsingin vilskeessä vietettyyn päivään. Kyseinen päivä lähti tuttuun tapaan liikkeelle junamatkalla ja asemalla mua odottelikin eräs hyvä tuttu, jonka kanssa ei oltu aikoihin törmäilty. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset useiden kuukausien takaa ja kuvailtiin aika mageita juttuja. Onnistuneen kuvauskeikan jälkeen oli aika suunnata yhdessä Lidlin muotinäytökseen. Kyllä, luit ihan oikein: Lidlin muotinäytökseen. 

Eli me oltiin saatu kutsut kyseiseen näytökseen, joka itseasiassa järkättiin Yrjönkadun uimahallissa ja pakko myöntää, että paikka oli huikea! Lava oltiin viritetty altaan päälle ja sieltä me sitten kamerat ojossa seurailtiin mallien kävelyä uimahallin toisesta kerroksesta. Tän vähintääkin mielenkiintoisen muotinäytöksen jälkeen oli aika suunnatta pienessä vesisateessa Savoyn kattoterasille ihastelemaan ihan tajuttoman upeita maisemia, syömään älyttömän hyvää ruokaa (nam), juomaan kuohuvaa, tutustumaan uusiin ihmisiin ja hipelöimään BikBokin tulevaa mallistoa. 

Savoyn kattoterassilla vierähti aikamoinen tovi ja kättä tuli puristeltua yhden jos toisenkin tutun ja tuntemattoman kanssa ja tää sosiaalistuminen onkin ehkä yksi parhaista jutuista tän kaltaisissa tilaisuuksissa. Keskustasta meidän matka jatkui sitten Kattilahallille seurailemaan Lahden Muotoiluinstituutin järjestämää muotinäytöstä ja toisin kuin seuralaiseni kohdalla, niin tää oli meikäläisen ensimmäisen kerta kyseisessä muotinäytöksessä. Tai noh, jos totta puhutaan niin elämäni toinen kerta missään muotinäytöksessä heti aiemmin olleen Lidlin näytöksen jälkeen. LAMKin näytöksestä jäi kuitenkin älyttömän hyvä fiilis ja oli jotenkin tosi kiva päästä seurailemaan suomalaisten luomia luomuksia ja huomaamaan, miten ammattimaisesti tämänkaltainen näytös oli onnistuttu järkkäämään. LAMKin muotinäytös järjestetään muuten joka vuosi ja tilaisuus on avoin kaikille, joten jos sieltä nyt löytyy joku, jota muoti kiinnostaa ni en voi ku suositella ensi vuoden näytöstä! Voitte olla varmoja, että meikäläinen koittaa ainakin ens vuonna päästä paikalle.

Tän muodin täytteisen päivän jälkeen oli aika hypätä väsyneenä junaan ja palata lähes kahdeksan tunnin reissun jälkeen takaisin Hyvinkäälle ja siitä edelleen kotiin latailemaan kuvat koneelle ja nukkumaan.

Haha, nyt muuten kun luen tätä postausta läpi, niin tää vaikuttaa just semmoselta bloggaaja-liipa-laapa-elämä-on-täydellistä -postaukselta, mutta ei voi mitään: Toi päivä oli oikeesti ihan älyttömän kiva ja ennen kaikkea erilainen...

Jun 14, 2016

MITEN SAADA LUKIJOITA BLOGILLE?


Kuvat: Ville Malja
Moikka!

Meikäläinen on mukana ASUS:in ja Indiedaysin kampanjassa ja tän yhteistyökuvion myötä mulla onkin nyt ilo päästä jakamaan teille (kanssabloggaajille) kullanarvoisia vinkkejä siihen, miten saada lisää kävijöitä nettisivuillenne.

Sosiaalisessa mediassa törmää aika ajoin kysymyksiin, joissa erityisesti blogimaailman tuoreimmat ihmettelevät sitä, miten saisi lisää kävijöitä blogille ja millä keinoin voisi edesauttaa sitä, että sinne löydetään. Muistan, kuinka munkin kohdalla oli aluksi se ongelma, ettei ihmiset vaan yksin kertaisesti löytäneet mun sivustolle ja jos totta puhutaan, niin saan edelleen melko paljon kommentteja siitä, että joku sosiaalisessa mediassa pyörinyt henkilö on eksynyt elämänsä ensimmäistä kertaa meikäläisen blogiin.

Blogin näkyvyyteen liittyviin kysymyksiin sain itse vastauksen Indiedays Inspiration Dayssä, jossa saimme ASUS:in pisteellä SEO ekspertti Aki Ovaskalta vinkkejä siihen, miten listautua paremmin erilaisissa hakukoneissa. Ja koska hakukoneet tuppaavat nykyisin näyttelemään melko isoa roolia sen suhteen, mitä kautta ihmiset sinne nettisivuille eksyvät, niin nää Akin vinkit oli kyllä kullanarvoisia. Tästä johtuen onkin nyt aika laittaa jakoon meikäläisen mielestä ne 4 kaikkein tärkeintä vinkkiä siihen, miten saada lisää kävijöitä blogilleen:


Ole aktiivinen:

Sen lisäksi, että on suotavaa kehitellä itselleen jonkinlainen postausaikataulu, niin olisi hyvä olla aktiivinen myös muualla sosiaalisessa mediassa. Esimerksi se, että kommentoit aktiivisesti muiden blogeja ja linkkaat samalla myös oman blogisi "allekirjoituksena", ohjaa uusia ihmisiä blogiisi. Blogia voi myös mainostaa esimerksi Instagramissa tai Facebookissa (esim. bloggaajille olevat ryhmät) ja näin ollen saada sieltä uusia kävijöitä lueskelemaan postauksiasi.


Suunnittele:

Suunnittele postaukset lukijalle. Otsikko on ehdottomasti yksi postauksen tärkeimmistä kohdista, sillä se yleensä kiinnittää, tai on kiinnittämättä lukijan huomion. Lisäksi otsikko on se, joka näkyy esimerkiksi Googlessa, tai muissa hakukoneissa ja näin ollen saattaa ohjata uusia kasvoja blogisi syövereihin. Muista kuitenkin tässäkin, että otsikon olisi tärkeä olla edes jollain määrin kytköksissä itse postaukseen.


Kehity:

Tää on kohta, joka on meikäläisen mielestä tässä blogin pitämisessä parasta! On aina kiva lukea vanhoja postauksia ja selailla vaikka vuoden takaisia kuvia läpi huomaten, miten paljon on kehittynyt niistä ajoista. Tää on myös kohta, jonka lukijasi huomaavat. Kun olet päässyt tiettyyn pisteeseen siinä omassa tekemisessäsi, niin älä laiskistu ja jää junnaamaan paikoillesi. Kehitä itseäsi ja laajenna osaamistasi ja toimialaasi. Näin blogistasi kiinnostuu ihan uudenlaiset ihmisryhmät ja tämä taas puolestaan näkyy käviämäärissä.


Tiedosta ongelmat:

Tämän kohdan tietäminen on täysin Ovaskan ansiota, joka kertoi SEO:sta ja siitä, mitkä asiat vaikuttavat nettisivujesi näkyvyyteen. Yllätyksenä tuli se, että Google ja muut hakukoneet näkevät kaiken: Ne näkevät nettisivujesi virheet ja ongelmat ja näiden tietojen myötä tekevät päätöksen siitä, kuinka korkealla blogisi näkyy hakutuloksissa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla tietokone-ekspertti löytääksesi kaikkia blogisi virheitä, sillä TÄÄLLÄ pääset tekemään ilmaisen tarkistuksen blogiasi koskevista ongelmista. Mun on pakko myöntää, että toi sivusto oli mulla älyttömän kovassa käytössä uusia nettisivuja luodessa, sillä noh, miksi mä en olisi halunnut parempaa näkyvyyttä uudistuneille nettisivuilleni?!




Noi yllämainitut kohdat oon itte kokenut blogiurani aikana tavalla tai toisella toimiviks ja toivonkin nyt, että sieltä löyty myös teille jotain uutta ja toimivaa. 

Mitä mieltä te olitte näistä vinkeistä, 
entä löytyyko teiltä vinkkejä jaettavaksi muille?

Jun 12, 2016

KUN MIKÄÄN EI TUNNU MILTÄÄN


Tänään oli tarkoitus tulla hyvän mielen kuvapostausta ja jos totta puhutaan, niin se postaus löytyykin jo luonnoksista viittä vaille valmiina. Ton lähes valmiina olevan postauksen kuvia käsitellessä mulle tuli kuitenkin semmonen fiilis, että tää ei nyt tunnu oikeelta. Miksi mä olin alkamassa rustailemaan teille sormet syyhyten postausta eräästä mukavasta päivästä ja nostamassa jälleen esille vain sitä puolta mun elämästä, joka ulkopuolisen silmin vaikuttaa melko tapahtumarikkaalta ja täydelliseltä, kun tämän hetkinen totuus on kuitenkin muutakin?

Nää ajatukset johti siihen, että kuvapostaus sai jäädä vielä toistaiseksi luonnosten joukkoon ja nyt on aika kertoa siitä, millaista mun elämä tällä hetkellä on ja miltä musta aikuisten oikeesti tällä hetkellä tuntuu.

Kaikki nää mun tän hetkiset fiilikset juontaa juurensa viime vuoteen ja koulujen loppumisen tienoille. Elämä oli aikamoisessa myllerryksessä ja tuntui jotenkin älyttömän oudolta, että ihmiset, joihin oli lukiovuosien aikana tutustunut, jatkoikin omille teilleen: Osa armeijaan, osa opiskelemaan, osa työelämään, osa minne lie ja sitten oli minä. Minä, joka ei lähtenyt armeijaan, ei saanut opiskelupaikkaa, eikä muuttanut uuteen kaupunkiin. Minä, joka jäi paikoilleen tekemään töitä ja junnaamaan arkeen. Aika kului ja kesän jälkeen musta alkoi tavallaan jo tuntumaan melko oudolta ajatella, että osa mun ystävistä oli rakentamassa uutta elämäänsä uusien haasteiden parissa ja mun elämä ei tuntunut etenevän mihinkään. Vaikka mun elämässä onkin tässä vuoden aikana tapahtunut paljon yhtä sun toista, niin kaikki tapahtuneet ovat olleet melko pieniä sykäyksiä mun arjen seassa ja tällä hetkellä musta tuntuukin, että mä olen lähes samassa pisteessä, kuin vuosi sitten vastavalmistuneena.

Tähän kaikkeen on myös vaikuttanut erittäin suuresti mun työ. Noin viikko sitten tuli kaksi vuotta täyteen nykyisessä työpaikassa ja pakko sanoa, että se on aika paljon. Se on 10% mun koko elämästä. Muistan kun sain 17-vuotiaana tuon työpaikan ja olin ihan älyttömän innoissani siitä. Työt alkoivat ja alkuun mun hymy olikin korvissa ja kaikki tuntui jotenkin niin uudelta ja hienolta. Musta oli ihan älyttömän hienoa olla kyseisissä työtehtävissä! Pari ekaa viikkoa kului ja mun innostus mun työtä kohtaan lopahti täysin. Se kaikki, joka vielä pari viikkoa sitten oli niin siistiä, olikin nyt puuduttavaa ja yksitoikkoista. Niin kuin aina, niin tässäkin tilanteessa aika kuitenkin jatkoi kulkuaan. Meni kuukausi, tuli talvi, tuli kevät ja hups hei, ensimmäinen vuosi olikin takana päin. Sama jatkui ja nyt onkin mennyt sitten jo kaksi vuotta tehden työtä, johon innostus lopahti kahden ensimmäisen työviikon jälkeen. Kiinnostuksen lopahtamisen lisäksi toi työ vaikuttaa myös mun ajatuksiin. Liukuhihnatyön myötä mun ajatus ei tunnu kulkevan työpäivän aikana. Tuntuu ihan siltä, kuin olisi kone, joka vaan istahtaa työpisteelle työvuoron alettua ja lähtee siitä työpäivän loputtua. Siinä vaan ollaan. Läsnä, muttei kuitenkaan läsnä.

Nää kaikki fiilikset on viimeisen vuoden aikana johtaneet siihen, että mulla on tietyllä tapaa tyhjä olo. Ihan kuin junnaisi jossain elämän välivaiheessa. Vapaa-aikanakin tuntuu jäävän töistä se aivot narikkaan -tunne päälle. Ikään kuin tässäkin tapauksessa olisi kone, joka liukuu läpi päivien, viikkojen ja kuukausien suorittaen asioita alusta loppuun ilman sen suurempaa ajatuksenjuoksua ja tunne-elämää. Eilen kysyin itseltä, olenko aidosti onnellinen ja nyt ensimmäistä kertaa elämässäni mä jouduin oikeesti miettimään vastausta tähän kysymykseen. Se tuntui tosi oudolta ja samalla tuli kyllä semmonen fiilis, että tälle asialle on tehtävä jotain. Vähän väliä tulee laskettua päiviä siihen, että saa tiedon koulupaikasta ja siihen, että voi vihdoin ja viimein oikeasti jättää työpaikan taa ja jatkaa elämässä siitä, mihin vuosi sitten jäi. Tämän suhteen aletaan kuitenkin olemaan jo voiton puolella ja parin viikon rutistuksen jälkeen mun onkin aika lähteä kesälomille ja siitä edelleen joko koulun penkille, tai muuten vaan uusiin maisemiin. Myllerryksen välivuosi alkaa siis olemaan viimeistä vaille pulkassa ja tästä ei todellakaan oo suunta kuin ylöspäin! Se, mitä loppukesä ja alkusyksy tuo tullessaan, tulee olemaan jotain uutta ja jännitävää!

Huh huh, tulipahan taas pituutta postaukselle ja pakko myöntää, että tämmönen ajatustulvan jakaminen tuntu aika kivalta. Paljon tuli meikäläisen tän hetkisistä fiiliksistä kertoiltua, mutta yhtälailla paljon jäi vielä sanomatta. Nyt ei kuitenkaan muuta kuin oikein ihanaa viikonvaihdetta teille jokaiselle sinne ruudun toiselle puolen, ootte upeita ja oon kyllä älyttömän kiitollinen siitä, että mulla on tommosia ihmisiä täällä!

Jun 10, 2016

TOUKOKUUN LEMPPARIT | VIDEO



Hellurei!

Meikäläinen on tässä nyt neljän päivän ajan nauttinut vapaista ja huomenna olisikin sitten taas tarkoitus palailla pariksi päiväksi töihin. Vaikka näitten vapaiden aikana tekemistä ja hoidettavia asioita on riittänyt, niin vitsit että nää parit vapaat on tuntunut hyvältä: On rauhassa saannut aamuisin heräillä ja vastaavasti on iltaisin päässyt kelloa katsomatta seurailemaan sarjoja ja leffoja ennen nukkumaanmenoa. 

Hoidettavien asioiden myötä edes nuo viilenneet ilmat eivät ole juuri haitanneet ja vaikkei sää olekaan tässä nyt viime aikoina kovin kesäinen ollutkaan, niin nyt on virallisesti aika jättää kevät taakse ja ottaa kesä avosylin vastaan. Tän viikon videossa on nimittäin aika listailla viime kuun lemppareita ja samalla kasailla toukokuun tekemisiä yhteen.


Superia kesää teille!

Jun 6, 2016

ME BY OONA LINNA






Moikka!

En tiedä minkä verran ootte ehtinyt meikäläisen uusilla sivuilla seikkailla, mutta mikäli edellinen postaus tuli lueskeltua, tai Contact- ja About-sivuilla pyörähdettyä, niin ootte varmaan huomannut parit aika mageet kuvat meikäläisestä.

Nää blogista löytyvät kuvat oli osa mun uudistusta ja käytiinkiin napsimassa ne pari viikkoa sitten älyttömän lahjakkaan Oona Linnan kanssa. Hauskinta tässä hommassa oli se, että oltiin törmätty toisiimme kerran ennen näitä kuvauksia Indiedays Inspiration Dayssa, vaihdettu muutamia sanasia ja pian me oltiinkin sitte jo sopimassa näistä kuvauksista sosiaalisen median ihmeellisessä Maailmassa, haha. Parin tunnin mittaisen kuvaussession ja kuulumisten vaihdosten jälkeen meillä alkoikin olemaan muistikortti kohtuullisen täynnä ja siitä alkoikin sitten armoton karsiminen ja editointiurakka. Aika kului ja lopulta me sitten viestiteltiinkin näistä kuvista vielä aamu kolmen aikoihin blogin aukeamista edeltävänä yönä. Vaikka vähän viime tippaan tää homma menikin, niin me tehtiin se ja pakko sanoa, että en kyllä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! 

PS: Oonalta löytyy kanssa blogi, josta löytyy toinen toistaan huikeampia kuvia, joten jos valokuvaus kiinnostaa ni en voi ku suositella, että meette sinne ihastelemaan hänen töitään! TÄSTÄ BLOGIIN


Mitäs mieltä te muuten ootte näistä kuvista?
© Jere Viinikainen
Maira Gall