Sep 4, 2017

KESÄN VIIMEISET FIILISTELYT


Syyskuu ja syksy, tervetuloa! 

Tuntuu tietyllä tapaa haikealta todeta tätä ääneen, mutta niin se vaan kesä oli ja meni. Mä onnistunut jotenkin aina laskemaan tälle menneelle vuodenajalle hirveät paineet: joulukuussa alkaa fiilistely koskien tulevaa kesää ja keväällä ei sitten muusta puhutakaan, kuin niistä lämpimistä säistä ja muista pikkujutuista, jotka näihin kolmeen kuukauteen kuuluvat (tai ainakin mielessä pitäisi kuulua, haha).

Paitsi että tämmönen ennakointi ja paineiden otto luo sen, että sitä ottaa stressiä asioista, jotka on muka pakko hoitaa kesän aikana, se tuo mukanaan myös fiiliksen siitä, että mitäs nyt kun tämä pitkään odotettu asia on takanapäin. Tulee jotenkin tyhjä olo. Tulee semmoinen olo, että mitäs nyt. Nytkö sitä jäädään odottelemaan seuraavaa kesää?

Onneksi sitä kuitenkin aina pääsee tästä fiiliksestä yli ja pian voikin olla jo innosta piukeana kaivelemassa niitä syysvaatteita kaapista ja ihastelemassa puista putoilevien lehtien täyttämiä katuja. En kuitenkaan tällä kertaa halua ottaa vielä sitä askelta, että lähtisin puimaan tulevaa syksyä ja edessä häämöttävää talvea. Sen sijaan halusin tulla fiilistelemään viimeisen kerran kunnolla mennyttä kesää. Tänään koulunpenkille palanneena voin todeta, että mulla oli aika järjetön kesä: älyttömästi ohjelmaa, 3 uutta maata seikkailuineen, monta kuvauskeikkaa, mökkeilyä, ensimmäiset kansainväliset kuvat ja paljon pieniä juttuja.

Mun kesä 2017 päättyi viikonloppuna näiden kuvien maisemiin ja en olisi voinut kuvitella sopivampaa päätöstä menneelle kesälle. Vaikkei lämmöt enää suosineetkaan, niin kaikki muu oli kohdillaan. Kiireettömyys, hiljaisuus ja se, ettei tarvinnut tehdä mitään. Sai vain olla, fiilistellä kesän viimeisiä perhosia ja ihmetellä kesän aikana kasvanutta porkkanasatoa. Mulla oli loppuen lopuksi aika jees kesä...



No comments

Post a Comment

© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall