Oct 12, 2017

MITÄ KUULUU?




"Mitä kuuluu?" on kysymys, jota henkilökohtaisesti vierastan jonkin verran. Se toimii usein keskustelun avauksena ja tuntuu, että siihen on oikeasti olemassa vain yksi oikea vastaus: "Ihan hyvää, mitäs sulle?". Olen itse pyrkinyt viimeisten kuukausien aikana muovaamaan tätä takaraivoon iskostunutta automatisoitua vastausta ja koittanut oikeasti miettiä tämänkaltaisissa tilanteissa sitä, mitä mulle ihan oikeasti kuuluu.

Tällä kertaa haluan paneutua tähän jälkimmäiseen tapaan ja kertoa oikeasti sitä, mitä mulle tällä hetkellä kuuluu.

Kuten blogia seuraavat ovatkin varmasti huomanneet, niin viimeisten viikkojen aikana postaustahtini on hiipunut olemattomiin ja muutamaan otteeseen sitä on oikein hävettänyt julkaista peräkkäin pelkästään viikoittaisia videota. Olen kuitenkin ajatellut, että on sekin parempi kuin ei mitään. Se on kuitenkin kannatellut blogiani veden pinnan yläpuolella.

Syy tähän postaustahdin äkilliseen muutokseen löytyy tämän hetkisestä elämäntilanteestani. Tuntuu, että tällä hetkellä on niin paljon tapahtumassa ja vaikka harvoin näin sanonkin, niin ehkä mulla on nyt turhan monta rautaa tulessa. Koulun penkille palaaminen muutti päivärytmini päälaelleen ja sitä on tässä viimeisten viikkojen aikana koittanut parhaansa mukaan opetella uudelleen tehokasta kalenterin täyttöä. Koulu, kuvaukset, ystävät ja itselle otettu aika, näiden välillä tasapainoilu on vaatinut jälleen harjoittelua.

Toisin kuin viime kevät, tai vuoden takainen syksy, niin tämä kouluvuosi on tullut startattua ryminällä. Tällä hetkellä käynnissä oleva kalenteri-projektimme (syksyn kestävä projekti, josta olen aiemminkin puhunut ja josta varmasti tulen tässä tulevien kuukausien aikana puhumaan vielä lisää) työllistää meidän luokan paitsi arkisin päiväsaikaan, myös viikonloppuisin ja iltaisin. Projektin vaatima työmäärä, asioiden selvittely ja aikataulutusten valmistelu on vaatinut ison mun (ja tietysti koko mun luokan) päivistä. Sitä on viime viikot menty aikalailla sillä periaatteella, että silloin kun ei olla tekemässä, niin silloin ainakin käydään tulevien viikkojen asioita läpi omassa päässään.

Tästä johtuen sitä on pitänyt väliaikaisesti karsia tekemisiään muiden mielenkiinnon kohteiden osalta ja fokusoida jaksaminen siihen tärkeimpään: kouluun ja kalenterin valmistamiseen.

Onneksi tämä syksyn projekti alkaa pian olla siinä vaiheessa, että on aika saatella kalenteri painoon ja alkaa suunnittelemaan jatkoa astetta kevyemmällä aikataulutuksella. Vielä muutama viikko ja sitä on mahdollista palata taas normaalisti arjen ja blogin pariin. En malta odottaa sitä hetkeä, kun kalenteri on saatu valmiina käsiin ja on aika aloittaa sen myyminen...

No comments

Post a Comment

© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall