May 30, 2018

KIEV WAS...











Meikäläisen matka Kiovassa on nyt ohi. Viikon reissu kohteessa, jonka maantieteellistä sijaintia en vielä pari kuukautta sitten edes tiennyt, päättyi aika tarkalleen viikko sitten ja nyt on aika käydä läpi päällimmäisiä fiiliksiä tästä Ukrainan pääkaupungista.

On aina jotenkin erityisen mielenkiintoista ja samalla myös jännittävää lähteä tutustumaan paikkaan, josta ei etukäteen ole minkäänlaisia ennakko-oletuksia. Sitä pääsee rakentamaan kaikki ajatukset omien havaintojen ja kohtaamisten varaan, eikä tapahtumia ole häiritsemässä aiemmin kuullut puheet.

·

KAUPUNKI

Paikkana Kiova oli todella mielenkiintoinen. Siitä huokui köyhyys ja tietynlainen ajasta jäänyt tunnelma, mutta siitä huolimatta katukuvasta pystyi nähdä kansainvälistymisen ja 2010-luvun menon.

Rapistunut Neuvostoliitto voisi kuvastaa hyvin sitä fiilistä, mikä suurimmasta osasta kaupunkia lähti. Rakennukset olivat vanhoja ja isolta osin rapistuneita, katukuvasta löytyi hylättyjä kerrostaloja ja muutenkin kaupungista huokui sellainen fiilis, että se on rakennettu silmän ilon sijaan vain sitä varten, että ihmiset ovat saaneet katon päänsä päälle.

Joku tässä karkeassa arkkitehtuurissa kuitenkin iski muhun ja mä viihdyin ihan älyttömän hyvin näillä kaduilla. Sanoinkin reissun jälkeen, että paikkana tää oli semmoinen missä voisi toistekin käydä, mutta jossa ei todellakaan näe itse elävänsä.



IHMISET/KULTTUURI

Tää kohta mun oli pakko ottaa tähän postaukseen ihan vain ja ainoastaan sen takia, että tää teki muhun erityisen ison vaikutuksen reissussa.

Ihmiset eivät Kiovassa puhuneet ollenkaan englantia. Ravintoloista löytyi englannin kieliset ruokalistat ja viimeisen yön hotellissa työntekijät osasivat käydä keskustelun kanssani yhteisellä kielellä, mutta tähän se sitten jäikin. 

Tästä huolimatta ihmiset tuntuivat olevan jotenkin erityisen mukavia ja apua tarvittaessa sitä tuntui saavan toisinaan jopa paremmin kuin Suomessa, vaikkei meillä ollut edes yhteistä kieltä, haha.

Muutenkin tuntui, että yleinen fiilis oli todella rento, hyväntuulinen ja ihmisillä vaikutti olevat selvä päämäärä tekemisissään. Sanoisiko näin, että sitä oltiin mukavia toisille, mutta siitä huolimatta sitä tyydyttiin pitämään huoli niistä omista asioista.



HINTATASO

Halpa, ainoa sana, joka oikeasti kuvastaa sitä mitä Kiova oli.

Hintatasoltaan mä voisin verrata tätä melkein Thaimaahan. Julkinen liikenne - joka muuten toimi yllättävän hyvin - maksoi 0,16e, illan ruuan ja juoman sai ravintolassa alle vitosella ja yö hotellissa maksoi helposti alle 30e. 


·

Kaiken kaikkiaan Kiova teki muhun suuren vaikutuksen ja nousi valehtelematta yhdeksi mun suosikkikohteeksi. Hintataso oli opiskelijan näkökulmasta enemmän ku kohdillaan ja se, ettei kaupungissa ole juuri ollenkaan turismia, on mulle ainakin ihan älyttömän iso plussa...

May 25, 2018

KOE18 - IT´S ALL ABOUT FASHION
























Keskiviikkona oli aika kokoontua seuraamaan jo perinteeksi muodostunutta KOE18 muotinäytöstä valkoiselle salille. Tää oli meikäläisen kolmas kerta kyseisen näytöksen yleisössä ja tällä kertaa mä olin itseasiassa vieraslistan lisäksi myös valokuvaajana töissä paikalla. 

Sali täynnä tuttuja ja muita upeita muodista tavalla tai toisella kiinnostuneita ihmisiä, esillä Muotoiluinstituutin muoti- & vaatetusalan luomuksia ja ilmassa leijaileva hyvä tunnelma. Sitä kaikkea oli tämänkin vuoden näytös. Kiitos vielä super ihanasta illasta opinnäytetyönsä esitelleet Anniliina Salmi, Elli Gromov, Sabiina Aalto, Anni Hakuli, Evi Rinkinen, Tara Sellgren, Kati Määttä ja kaikki muut mukana olleet!

May 17, 2018

MITEN PÄÄSIN VOGUEEN? - URANI VALOKUVAAJANA



Mulle unelmointi on aina ollut iso osa elämää. Haen päivittäin inspiraatiota ja hyvää fiilistä tekemisiini musiikista, Youtubesta, elokuvista ja ties mistä. Mua inspiroi aikaansaavat ihmiset ja ehkä just sen takia mä tavallaan itsekin haluan kuulua näihin ihmisiin. Mä haluan tekemisilläni ja sanomisillani inspiroida muita ja saada muissa aikaan sen fiiliksen, että vitsit mä haluan päästä tekemään elämässäni jotain siistiä.

Näistä ajatuksista syntyi tämän kertainen video. Tällä kertaa on aika käydä läpi meikäläisen viisi vuotta kestänyt urani valokuvaajana ja paneutua mun mielestä niihin tärkeimpiin asioihin, jotka ovat mut siivittäneet tähän pisteeseen missä mä nyt olen. Miten oikein oon saanut kuviani Vogueen, päässyt tekemään töitä Instrumentariumille, tai kuvannut YSL:lle? -Näihin on aika vastata yllä olevalla videolla...

May 14, 2018

TERVEISET LENTOKENTÄLTÄ




Kello on 3.01 ja saavuin juuri Helsinki-Vantaan lentokentälle yön viimeisen bussin kyydissä. Unta on takana pyöreät nolla tuntia ja tällä hetkellä sitä puksutellaan eteen päin kahvikupillisen voimin. Päätin käyttää illan nukkumisen sijaa matkalaukkuni pakkailuun (ja näiden kuvien ottamiseen), sillä tiedän itsestäni että parin tunnin yöunilla ei mun kohdalla ole ainakaan positiivista vaikutusta. Saa nähdä mihin tää päätös mut huomenna oikein ajaa, haha.

Oon tosiaan lähdössä Kiovaan luokkani kanssa suorittamaan tän vuoden viimeistä kurssia. Kontaktikuvaksen nimeä kantava kurssi on viikon mittainen tehokurssi, jonka aikana olisi tarkoitus päästä tutustumaan kuvauksen osalta kontaktin ottamiseen ja katutasolla ihmisten kuvaamiseen. Tää on mulle kuvauksen suhteen todella vierasta aluetta, joten jännityksellä venaan, että minkälaisiin tilanteisiin sitä tässä viikon sisällä oikein päätyy.

Tän viikon mittaisen kurssin jälkeen mulla on sitten vuorokausi aikaa seikkailla Kiovan kaduilla ennen paluutani Suomeen, jossa pääsen sitten suoraan starttaamaan meikäläisen kesäloman. En oikeesti vois olla enempää fiiliksissäni siitä, että tämä useamman kuukauden mittainen loma on enää muutaman päivän päässä. 

Ehkä tässä oli ne tärkeimmät ajatukset mun yöllisestä elämästäni lentokentän penkiltä. Nyt meinaan avata juuri ostamani kolmioleivän, laittaa kuulokkeet korvilleni ja jäädä odottelemaan parin tunnin päästä lähtevää lentoani...

May 12, 2018

READY FOR THE FASHION SHOW - EDITORIAL










MODEL: Katariina Haakila / Brand
MUAH: Eerika Moske
STYLE: Sabiina Aalto
PHOTOGRAPHY: Jere Viinikainen

Aiemmin tänä vuonna meikäläinen pääsi kuvaajana osaksi isompaa työryhmää, kun koulumme muotikuva-kurssi keräsi yhteen valokuvaajat ja muoti- & vaatetusalan opiskelijat. Tarkoitus oli lähteä tiiminä suunnittelemaan editorial-kuvauksia opiskelijoiden suunnittelemien vaatteiden ympärille ja vitsit, että oli siistiä päästä ensimmäistä kertaa ikinä näkemään se, miten tämmönen homma ja tämmöset kuvaukset oikeasti valmistuvat ja minkä suunnittelutyön se vaatii taakseen (ennen ku on tullut mentyä kuvaustilanteessa aikalailla vaan fiiliksen mukaan).

Meijän tiimistä löytyi mun ja suunnittelijan lisäksi mallitoimiston listoilla oleva malli, sekä hiukset ja meikin hoitava henkilö. Tuntuu jotenkin todella oudolta, että muistan reilu vuosi sitten etsineeni googlesta tietoa siihen, mitä MUAH oikeasti edes tarkoittaa (make-up&hair), ja nyt vuonna 2018 mä olen siinä vaiheessa että se löytyy työtiimistäni muiden huikeiden vaikuttajien joukosta...


Mitä te tykkäätte tän kertaisesta kuvasarjasta?

May 7, 2018

KIIRE ON HUONO TEKOSYY?



Otsikon kysymys on pyörinyt enemmän tai vähemmän mielessäni tämän kevään. Olen aina ollut sitä vastaan, että kiirettä pidetään syynä sille, ettei saa haluamiaan asioita hoidettua, tai pääse hivuttautumaan kohti omia unelmiaan. Jos jotakin oikeasti haluaa, sille saa myös järjestettyä aikaa.

Entäs sitten kuin tämä ei enää toimikaan? Entä kun vuorokauden tunnit ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikelle sille, mitä oikeasti haluaisi tehdä?

Näin on käynyt meikäläiselle tässä tämän kevään aikana. Muutto Helsinkiin on vauhdittanut asioita urani suhteen (ja hyvä niin, en voisi olla tyytyväisempi tähän muutokseen!) ja tämä on vaikuttanut siihen, etten ole viimeisten parin kuukauden aika löytänyt kunnolla aikaa kaikelle tälle mitä rakastan: blogin kirjoittelu, omat valokuvaus-projektit ja videoiden teko. 

Tuntuu tietyllä tapaa todella oudolta olla ensimmäistä kertaa elämässään tämmöisessä tilanteessa ja näistä fiiliksistä puhun itseasiassa myös lisää tämän kertaisella videolla. Ehkä nyt on vain mukauduttava tähän nykyhetkeen, odotettava kesäloman alkua ja painettava sitten uudelleen kaasu pohjaan...
© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall