Jul 3, 2018

MITÄ OLEN OPPINUT ASIAKASPALVELUTYÖSTÄ? - LOPETIN TYÖNI




Neljän vuoden ura kaupan kassalla tuli tänään päätökseensä, kun tein viimeisen vuoroni Hyvinkään Prismassa.

Olin 17 kun allekirjoitin työsopimukseni ja lähdin tienaamaan rahaa kaupanalalle. Aloitin työni kesätöiden muodossa ja syksyn tullen jatkoin työntekoa opintojeni ohella. Tein yhtäjaksoisesti lopulta 2 vuotta töitä ja tämän jälkeen hakeuduin opintovapaan piiriin ja jatkoin kassalla istumista vain kesäisin.

Nyt on kuitenkin aika saattaa päätökseen vuonna 2014 alkanut ura ja koota yhteen fiilikset näiden asiakaspalvelu-vuosien tiimoilta. Mitä mä olen kaupanalalla oppinut, entä miksi aina toitotetaan sitä, että kaikkien pitäisi jossain vaiheessa elämäänsä kokeilla kaupan kassalla istumista?

Neljän vuoden uran jälkeen päähäni on iskostunut syvälle hiivan EAN-koodi, sekä se, että kurkku painaa keskimäärin 330g. Lisäksi monien tuotteiden hinta löytyy muistista ja tietysti tieto siitä, mitä tulee tehdä jos maksun ottaa korttimaksun sijaan vahingossa käteisenä. Tämän lisäksi nämä vuodet on kuitenkin opettanut paljon muuta ja niistä opeista suurimpana ehkä se, että vaikkei kaikista ihmisistä pitäisi (ja vaikkei kaikki pitäisi sinusta), niin kaikkien kanssa on tultava toimeen.

Asiakkaita löytyy ruokakaupasta joka lähtöön. Osa on todella mukavia, osa puolestaan saattaa jo parilla sanalla pilata loppupäiväsi. Silti näiden kaikkien kanssa on tultava toimeen sen hetken aikaa, kun he siinä tekevät ruokaostoksiaan ja pakkailevat ostoskassejaan. Tämä on opettanut minulle sitä, ettei kaikkia ihmisiä voi käsitellä samalla tavalla ja asiakaspalvelutyössä sitä on vain asetuttava tilanteeseen ja asemaan, johon ei välttämättä koe yksityishenkilönä kuuluvan. Tästä on ollut todella paljon apua myös valokuvauksen ja muiden töiden suhteen, sillä kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen on yksi tärkeimmistä asioista koko hommassa.

Lisäksi kaupankassalla on päässyt opettelemaan sitä, että parempi antaa asioiden mennä vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ne kommentit ja asiat, joita osa asiakaskunnasta laukoo kassalla ollessaan työntekijälle, on jotain sellaista jota on mahdotonta edes kuvitella, jos sitä ei ole itse kokenut. Monet kommentit saattavat oikeasti olla jopa pahempaa, kuin mihin sosiaalisessa medissa törmää ja se on jotenkin todella järkyttävää. Asiakas on kuitenkin aina oikeassa (ei todellakaan muuten ole), ja sen takia sitä on vain pystyttävä hoitamaan tämänkin kaltaiset tilanteet ammattitaitoisesti. Aiemmin asiakkailta tulleet loukkaavat kommentit saattoivat pilata koko päiväni hetkessä, mutta nykyään niille osaa olla antamatta minkäänlaista painoarvoa. Elämä on niin paljon helpompaa, kun keskittyy ihmisten haukkujen ja solvausten sijaan vain omiin ajatuksiin ja asioihin. Tämä pätee niin oikeassa elämässä, kuin somessakin. 

Kolmantena ja viimeisenä oppina olen tajunnut sen, että työntekoa tulee arvostaa. Monesti nuoret valittavat, miten ei ole töitä tarjolla ja miten ei taaskaan ole kesäksi sitä kesätyöpaikkaa. Näiden valitteluiden alta kuitenkin paistaa usein läpi se, miten nirsoja ollaan oltu työnhaun suhteen ja miten moniin paikkoihin on jätetty hakematta vain sen takia, ettei se nyt vaan tunnu oikealta ja kivalta alalta. Mulle kaupan kassalla istuminen on ollut työ, josta mä en ole nauttinut yhtään. Se ei todellakaan ole ollut mulle kutsumusammatti ja mun työpäivät ovatkin menneet siinä, että olen vahdannut kelloa ja laskenut tunteja siihen, että työpäivä on takana. Siitä huolimatta mä olen sinnitellyt ja hoitanut työni, sillä se on ollut ainoa tapa saada sitä rahaa pankkitilille. Vaikkei tämä neljän vuoden ura kaupan kassana ole missään vaiheessa ollut se mun juttu, niin siitä huolimatta mä olen arvostanut sitä, että mulla kuitenkin on ollut työpaikka. Mulla on ollut paikka, josta saada palkkaa ja jonka turvin rakentaa elämää siihen suuntaan, että pääsen tekemään työtä josta nautin, ja se on mun mielestä ollut todella tärkeää.

En voisi olla tyytyväisempi siihen, että tämä vaihe mun elämää on nyt ohi ja mulla riittää vihdoin ja viimein varmuus ja uskallus lähteä kokeilemaan siipiä oman alan töiden parissa. Saa nähdä mihin tää johtaa. Ehkä mä vielä jonain päivänä päädyn kuvaamaan Prismalle kuvia...

4 comments

  1. Olen selvästi sokea, koska en ole ikinä nähnyt sua Hyvinkään Prismassa, vaikka asioin siellä usein :-D Tsemppiä tulevaan, oot tosi lahjakas, joten turhaan jännität!

    -Mikaela
    www.inhimillinenturhamaisuus.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos älyttömästi Mikaela, katotaan mitä tulevat työjutut tuo tullessaan!

      Hahah, ollaan selvästi menty aina ristii! :D

      Delete
  2. Anonymous7/05/2018

    Mä kyllä allekirjotan ton täysin, että jokaisen pitäisi työskennellä kaupan kassalla tai esim. vaatekaupassa, josta mulla itsellä on kokemusta. Oon ite ollu nyt myös neljä vuotta muutamassa eri myymälässä töissä ja siellä tulee vastaan kaikenlaista. Aluksi negatiivisen palautteen otti itteensä, mutta nyt saattaa harmittaa enää hetki ja viimeistään kun työvuoro on ohi ei muista edes koko tapahtumaa. Ja tälläisiä tilanteita on niin vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut asiakaspalvelutyössä. Esim. poikaystävä ei ymmärrä millään, ikinä :D
    Ja toinen, en ymmärrä miten jotkut asiakkaat ovat ihan peestä, suoraan sanottu. Miten se helpottaa kenenkään oloa, jos pitää alkaa myyjälle veetuilee?! Joo ymmärrän, että jokaisella on joskus huono päivä, mutta täytyykö myyjän päivä pilata.
    Että sellaista tuli mieleen. Onneksi mullakaa ei ole kuin tämä kuu loppuun asiakaspalvelua ja sitten riitti vähäksi aikaa.
    Tsemppiä tulevaan! :)
    Johanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos älyttömästi Johanna!

      Toi on kyllä niin totta, ei sitä ulkopuolinen ymmärrä mitä se työ oikeasti pitää sisällään ja millaisia asiakkaita sitä aina toisinaan kohtaa. Samaa mietin monien asiakkaiden kohdalla myös itse. Miksi pitää sitä pahaa oloaan purkaa työntekijälle ja samalla heittää kaikki päivän aikana sattuneet sattumukset kaupan ja kassalla istuvan asiakaspalvelijan syyksi. En ymmärrä :D

      Tsemppiä myös sulle tuleviin työjuttuihin!

      Delete

© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall