20.11.2018

BRÄNDÄÄN ITSENI HYMYLLÄ - HAASTATTELU KODIN KUVALEHTEEN





Brändään itseni hymyllä – Näin alkoi haastatteluni viime viikolla ilmestyneessä Kodin Kuvalehdessä. Kyseinen haastattelu käsitteli sitä, mitkä asiat saavat mulla hymyn huulille ja miten mä tuon tätä kaikkea esille sosiaalisessa mediassa.

Tämä Kodin Kuvalehden haastattelu oli ensimmäinen kunnon lehtihaastatteluni ikinä. Tuntui jotenkin oudolta ja samalla älyttömän hyvältä, että jotakin kiinnostaa mun tekemiset niin paljon, että on valmis käyttämään aikaansa kuullakseen siitä, mitä mulla kerrottavaa. Olen toiminut sisällöntuottajana jo reilu 5 vuotta ja päässyt sinä aikana huomaamaan miten dramaattisesti suora palautteen anto tekemisiä kohtaan on vähentynyt viimeisten vuosien aikana. Vaikka tilastoihin pystyy edelleen tukeutumaan, niin siitä huolimatta sitä toisinaan ajattelee, että onko omasta sisällöstä enää kenellekään iloa, kun suoraa palautetta tulee parhaimmillaan kerran kahdessa kuukaudessa. Tämä haastattelu kuitenkin todisti taas hetkellisesti sen, että kyllä sitä jotain on tehnyt oikein kun oma sana sosiaalisesta mediasta ja omasta hymystä koetaan kuulemisen arvoisena.

·

Haastattelussa käytiin läpi sitä, miten koen oman hymyni ja iloni näkyvän arkielämässäni ja millaisilla seikoilla tuon sitä esille sosiaalisessa mediassa. Huomasin tämän myötä, että multa löytyy selvästi kaksi eri puolta: sosiaalisessa mediassa olen visuaalinen, laskelmoiva ja usein miten astetta totisempi. Oikeassa elämässä puolestaan hymyilevä, iloinen ja spontaanimpi. Vaikka tuonkin eri paikoissa erilaisia ominaisuuksiani esille, niin siitä huolimatta näitä kaikkia yhdistää se, että pyrin aina olemaan mahdollisimman aito minä.

Aitous ei aina ole ollut mulle itsestäänselvyys – varsinkaan työelämässä. Monet tapahtumat, joissa käyn, ovat erittäin pinnallisia ja ihmisten välinen kommunikointi toisinaan jopa ala-arvoisen tökeröä ja kylmää. Olen aina pitänyt tätä toimintatapaa oksettavana, mutta alkuaikoina koin kuitenkin tarvetta ja velvollisuutta alentua itsekin tälle tunteettomalle tavalle kätellä tuntemattomia ja kysellä kuulumisia niistä kuitenkaan välittämättä.

Pari vuotta sitten tein kuitenkin muutoksen tämän suhteen ja lähdin painottamaan entistä enemmän sitä, että pystyn olemaan oma itseni muiden käytöksestä huolimatta. Mun ei tarvitse jättää tarjoiluista nauttimasta siihen yhteen coctailpalaan, jos mulla todellisuudessa on huutava nälkä. Mun ei myöskään tarvitse olla jotain tiettyä mieltä asioista vain sen takia, että koen sen olevan yleisesti hyväksyttävämpää. Mä voin halata ihmisiä pitkään, tanssia DJn soittaman musiikin tahtiin ja elää näissä tilanteissa juuri niin kuin mä eläisin missä tahansa muuallakin ja sen on ihanaa! Ehkä juuri tämän takia koenkin voivani sanoa, että henkilöbrändini on rakentunut hymyni ja aitouteni ympärille...

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jere Viinikainen | Photographer
Maira Gall