Jere Viinikainen

Muoti, Valokuvaus & Lifestyle

Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

11.10.2019

ENSIMMÄISET FIILIKSET OPINNÄYTETYÖSTÄ


Opinnäytetyö – tuo kamalan ihana projekti, johon meikäläisenkin opinnot ovat nyt edenneet.

Niille ketkä eivät tätä vielä tienneet, niin opiskelen tällä hetkellä valokuvausta Lahden Muotoiluinstituutissa. Opintoni ovat viimeisten vuosien aikana pitäneet sisällään kaikkea urheilukuvauksesta taidehistoriaan ja muotokuvauksesta piirtämiseen. Suurin osa kursseista ja opintopisteistä on siis jo suoritettua ja edessä olisi enää oikeastaan vain ja ainoastaan oppariin liittyvien noppien hankinta.

Oma opinnäytetyöni ideointi on kulkenut mukanani jo ensimmäisestä opintovuodesta saakka ja muovautunut tässä vuosien varrella suuntaan jos toiseen. Aluksi ideointi oli lähinnä vain aiheen panikointia, mutta pikku hiljaa siihenkin on alkanut suhtautua tietyllä tyyneydellä. Aiheen valinta ei itselleni ole ollut missään määrin helppo ja ensimmäiset oikeat ajatukset teeman suhteen sainkin vasta viime kesäkuussa.



                                                                     
WEARING:
SWATER: Weekday*
JEANS: Carlings**
SHOES: Selected Homme
(*kuvauslainassa, **saatu)
                                                                    

Kesäkuun alun jälkeen olen siis vihdoin ja viimein päässyt pyörittelemään tätä aihetta mielessäni muutenkin kuin vain edessä häämöttävän kummituksen muodossa. Keksimäni aihe alkoi kesän aikana saada muotoaan ja syksyn alkaessa pääsin sitten vihdoin ja viimein esittelemään sitä koulun puolella. Kollektiivinen aiheen käsittely teki hommalleni kunniaa, sillä nyt homma tuntuu olevan vihdoin ja viimein sellaisella mallilla, että pääsen aloittamaa itse duunia!

Vaikka polkuni auki kirjoittaminen saattaakin kuulosta siltä, että mulla on langat tiukasti käsissäni, niin sisältää tämä myös tietynlaista jännitystä ja kauhun tunnetta. Homman aloittaminen tuntuu todella vaikealta, eikä sitä oikein tiedä mistä tässä pitäisi lähteä liikkeelle. Aiemmin tällä viikolla lainasin kasan aiheeseeni liittyvää kirjallisuutta, mutta miten mun pitäisi näitä lähteä tulkitsemaan, saati nostamaan esille työssäni? Myös jännitystä aikataulujen ja oman työmotivaation suhteen löytyy ja paljon – kyseessä on kuitenkin useamman kuukauden työ, jonka aikana pitäisi pysyä koko ajan ruodussa oman tekemisensä suhteen.

Jos minun tulisi kuvailla tätä opinnäytetyön tekoa kahdella adjektiivilla, olisivat ne innostunut ja jännittynyt. Odotan todella paljon sitä, että pääsen paneutumaan aiheeseeni ja tuottamaan siihen liittyvän työn, mutta samalla jännitän kaikkea sitä, mitä tähän hommaan liittyy. Ehkä tää on myös ihan ok, ehkä mun on ihan ok jännittää jotain sellaista, jota en ole ikinä ennen kokenut...




SHARE:

4.10.2019

PALJONKO TYÖNTEKO MINULLE MAKSAA?


Yrittäjänä työnteko ei ole missään nimessä ilmaista. Toisin kuin toimistotyöläinen, minä hankin toimiston, työpisteen ja sen päällä olevan tietokoneen omasta pussistani. Kukaan ei ole auttamassa hankintojen kanssa vaan kaikesta tulee selvitä – ja ottaa selvää – itse.

Tämä antaa yrittäjälle paljon vapauksia lähteä panostamaan juuri sellaisiin työvälineisiin, kuin itse haluaa. Pöytäkone vai läppäri, sähköistetty työpöytä vai ei? Näiden positiivisten puolien lisäksi tällä on kuitenkin myös negatiiviset puolensa, joista ensimmäisenä tulee mieleen tämän aiheuttama eriarvoisuus työkentällä. Ammattikentällä välineistön hinnat ovat korkeat, eikä jokaisella ole missään määrin mahdollisuutta panostaa niihin haluamallaan tavalla. Jos esimerkiksi valokuvaajan asiakaskunta keskittyy yksityishenkilöihin, ovat tienestit monesti sitä luokkaa, ettei niillä olla ostamassa kymmenien tuhansien eurojen salamakamoja. Ainahan tällaisia ei tarvita, mutta entäs kun sähköpostiin kilahtaa keikkapyyntö, joka täytyy ohittaa vain sen takia, ettei oma kalusto siihen kykene?

Teen itse paljon yhteistyötä suurien yritysten kanssa, jossa meno on huomattavasti eri kantilla, kuin monien kollegioideni arjessa. Kun minä tarvitsen kuvauksiini jotain erikoista, on maksajana lähes poikkeuksetta asiakas, jolle parinsadan euron lisäkulu haluamastaan lopputuloksesta ei ole ongelma. Tämä on antanut minulle suurelti vapauksia ja mahdollisuuksia lähteä panostamaan omaan välineistööni, johon nyt viimeisimpänä lisäyksenä olen päässyt hankkimaan keikkasetin, joka pitää sisällään laadukkaat salamat, sekä taustakartongin kuvien taustalle.



                                                                     
WEARING:
T-Shirt: Primark
JACKET: HM*
PANTS: HM*
SHOES: Nike
(*saatu)
                                                                    

Nämä laitteet ovat maksaneet minulle tässä viimeisen kuukauden aikana pienen omaisuuden – karkeasti laskettuna hyvätuloisen ihmisen kuukausipalkan. Summana tämä on valtava ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö pankkikorttini vinguttelu ole näiden kohdalla tuntunut missään. Olen kuitenkin pystynyt lohduttautumaan tässä sillä ajatuksella, että olen ikäänkuin ollut vain välikätenä maksamassa näitä kamoja ja asiakas/asiakkaat maksavat nämä minulle sitten takaisin tulevien keikkojen aikana. Esimerkiksi juuri hankkimani värikkäät taustakartongit maksoivat minulle useamman satasen, mutta menevät suoraan asiakkaan hoidettavaksi. Sama pätee muidenkin työvälineideni kohdalla – hintani vaihtelee sen mukaan, kuinka vaativalla kalustolla minun tulee se suorittaa.

Se miten tuon esille tässä sen, paljonko kalustoni tällä hetkellä maksaa ei kerro missään nimessä siitä, että haluaisin nostaa itseäni kuluttajien aatelistoon. Se kertoo siitä, että omistan X hommaan soveltuvan kaluston, jolla tuotettu sisältö maksaa asiakkaalle X summan, joka juontaa juurensa juurikin tämän kaluston kustannuksiin. Samalla tämä myös avaa ehkä hiukan sitä ajatusmallia, jossa ihmetellään miten ammattikuvaajan ottama räpsy voi olla satoja euroja kun se on vain yksi kuva. Taustalla on kuitenkin kallis kalusto, alvit, verot ja muut maksut, sekä tekijälle jäävä palkkio, jolla pitäisi saada leipä pöytään. Vieläkö se on tämän jälkeen vain kallis räpsy?


SHARE:

25.9.2019

SAANA HAKOSAARI – SUOMALAISTA MUOTIA PARHAIMMILLAAN


Saana Hakosaari on suomalaisessa muotimaailmassa melko tuore kasvo. Muotoiluinstituutissa opiskellut Hakosaari julkaisi viime kevään KOE19-muotinäytösessä oman opinnäytetyönsä, johon meikäläinen ihastui täysin. Unisex-malliston karkea tyyli, käsinmaalatut yksityiskohdat ja mielenkiintoiset leikkaukset toimivat hienosti yhteen tuoden jotain uutta ja erilaista suomalaiseen tekemiseen ja tämän myötä halusinkin saada malliston itselleni kuvattavaksi.

Oli ihana päästä tämän projektin myötä toteuttamaan itseään taas astetta erilaisemmalla tavalla ja lähteä yhdistämään omaa tekemistään Saanan malliston parhaisiin paloihin. Lopputuloksena syntyi kokonaisuus, jossa voisi hyvin lähteä edustamaan itseään Kööpenhaminan muotiviikoille, tai lähikaupan kassajonoon...








SHARE: