Jere Viinikainen

Muoti, Valokuvaus & Lifestyle

Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

4.12.2019

JOULULOMA ALKOI – LOPPUVUODEN SUUNNITELMAT


Vuoden viimeinen virallinen koulupäivä oli eilen ja nyt voin sitten ilmeisesti kutsua itseäni lomalaiseksi. Loppuvuoden aikana on kuitenkin tapahtumassa vielä yhtä sun toista, joten ajattelin tulla tänään niistä höpisemään rennosti (siitä on tovi, kun olen viimeksi antanut vain ajatukseni juosta täällä!).

Vaikka loma virallisesti alkoikin, niin opinnäytetyöni on edelleen työn alla. Aiheeni on fokusoitunut tässä syyslukukauden aika paremmin kuin hyvin ja toisin kuin jokunen viikko sitten kirjoitin, niin jännitystä homman etenemisen suhteen ei juurikaan ole. Sisällysluettelo alkaa olla valmiina, sivuja löytyy jo useampi ja tähän liittyvät kuvaukset on saatu osin jo suunniteltua. En vielä halua aihetta täällä sen enempää avata, mutta pakko sanoa että olen aika tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen! Opparini parissa tulen viettämään tämän vuoden puolella vielä pari viikkoa hoitaen aiheeseen liittyviä haastatteluita ja niiden jäsentelyä. Kun tämä on saatu kasaan, niin sitten on hyvä sulkea läppärin kansi ja unohtaa homma pariksi viikoksi.

Loppuvuoden muut työt aikataulutan tämän opparin kanssa samaan – parin viikon päästä siis lomaillaan kunnolla! Yksiä kuvauksia lukuunottamatta tänä vuonna ei juurikaan ole muuta näkyvää tapahtumassa. Näin ollen on aika suunnata töiden osalta katse vuoteen 2020 ja lähteä suunnittelemaan sitä, mitä tulevana vuonna aikoo elämällään tehdä. Hoidettavana on sähköpostien laittoa, some-kanavien tsekkausta ja oman itsensä päivittämistä. Sanoisin, että kaikkea sitä mitä yleisö ei nää, mutta mikä yrittäjänä on elintärkeää.



                                                                     
WEARING:
SWATER: Carlings
PANTS: Alexander McQueen
SHOES: Dr. Martens
JACKET: 2nd Hand
                                                                    

Nämä kaikki siis hyvissä ajoin ennen joulua, jonka muuten aion viettää Helsingin ulkopuolella. Joulunpyhien suunnitelmani olivat vielä viime viikkoon asti täysin avoinna, sillä en jotenkin osannut yhtään marraskuun puolella ajatellakaan mitään pyhiä tai vuoden vaihtumista. Nyt aikataulut ovat kuitenkin lutviutuneet ja lomastani tulen muutaman päivän viettämään koti-kotona Hyvinkäällä ja saman määrän kumppanini perheen luona Pohjoisessa. Vuoden viimeisenä päivänä sitten paluu takaisin Helsinkiin ja täällä tiedossa rento uudenvuoden vietto.

Näin auki kirjattuna tämä kaikki kuulostaa jotenkin ihan selvältä ja ennen kaikkea rennolta. Muistan kuinka toissavuonna painoin kellon ympäri töitä vielä joulukuun puolessa välin ja rento loma oli enemmänkin pakollinen palautuminen työurakasta. Tänä vuonna näin ei kuitenkaan ole ja siitä olen järjettömän iloinen. Muutenkin tuntuu, että tällä hetkellä elämäni rullaa paremmin kuin hyvin omalla painollaan ja asiat ovat alkaneet järjestyä astetta helpommin (ehkä täytyy koputtaa puuta, että sama tunne jatkuu vielä ensi vuonnakin)...


SHARE:

27.11.2019

KAMPIN KOLMION TUPARIT – UUSI KOTIMME


Meidän tupareita vietettiin viime viikon lauantaina. Kampin kolmio on nyt virallisesti kastettu kodiksi ja vitsit miten hyvältä tuntuu, että tämä parin kuukauden järjestely ja asunnon laittaminen on vihdoinkin siinä vaiheessa, että täällä alkaa näyttämään siltä miltä pitääkin!

Löimme tuparipäivän lukkoon marraskuun alussa sillä ajatuksella, että se toimisi takarajana muuttolaatikoiden purkamiselle ja kodin laittamiselle. Mielestäni hyvä idea saada potkua tekemisiinsä, mutta pakko myöntää että käytännössä aivan älytön: koko viime viikko meni lauantaita stressaten ja hommia hoitaen. Päivät teimme töitä ja illat raivosiivosimme ja -järjestelimme kotiamme. Mitä ullakolle? Mitä roskiin? Mihin tämä? Entä missä ihmeessä on se? -Näitä kysymyksiä huutelimme täällä päivät pitkät toisillemme kirosanojen saattelemana samalla kun yritimme selvitä niistä lukuisista täysistä muuttolaatikoista, joita nurkissamme pyöri.

Viimeiset muuttolaatikot purettiin perjantai-lauantai välisenä yönä 3:00 ja seuraavana aamuna pääsimme herätyskellon soimisen jälkeen siivoamaan paikkoja. Toinen imuroi ja toinen juoksi perässä pyyhkien pölyjä ja järjestellen paikkoja. Välissä vielä ruuan tekoa ja pesulla käyntiä ja 12:59 odottamaan, milloin yhdeltä saapuvat vieraat mahtavat soittaa ovikelloa, haha.


Ovikellon soimisen jälkeen stressi kuitenkin helpotti ja pääsimme nauttimaan puhtaasta kodistamme yhdessä vieraidemme kanssa. Aluksi meille saapui muutamat sukulaiset katsastamaan tilat ja nauttimaan ruuasta kanssamme ja illalla oli aika kestitä ystäviämme. Sukulaisille tarjoilimme ruuaksi vuohenjuustosalaattia ja illan tarjoilusta puolestaan vastasi vegaaniset piirakat ja browniet – tuntui hyvältä kun kaikki oli tarjoiluita myöden mietittyä ja itse tehtyä.

Oli ihana saada koti täyteen meille tärkeitä ihmisiä ja kaiken kaikkiaan täällä kävikin päivän aikana reilu parikymmentä tuttuamme. Ruoka maistui, ihmisillä oli hauskaa ja mikä parasta porukka tuli myös hyvin juttuun toistensa kanssa. Osa viihtyi vain hetken ja osa oli mukananne alusta loppuun saakka. Aivan ihanat tuparit siis takana, vaikka järjestely olikin kuin piikki lihassa. Kiitos vielä kaikille mukana olleille! Ja te, jotka seuraatte tekemisiäni vain somessa niin kotijuttuja löytyy lisää Kampin kolmion Instagram-tililtä...

SHARE:

20.11.2019

HANNA-MARIA SEPPÄLÄ – AMMATTIURHEILIJAN UNELMAT NYT


Hanna-Maria Seppälä on elänyt suurimman osan elämästään unelmaa. Seppälän uimarin ura alkoi viisivuotiaana ja 15-vuotiaana hän siirtyi kisaamaan kansainväliselle tasolle, jossa oli mukana kolmikymppiseksi.

Ura uimarina oli Seppälälle unelmaa, johon hän kasvoi vuosikymmenten aikana tiukasti kiinni. Tätä uraa ohjasivat kova työ ja palava halu päästä tekemään juuri sitä mitä rakastaa ja kuten Seppälä itsekin sanoo, niin se menestyminen ja mitalit tulivat vasta kaiken tämän jälkeen. Intohimoisen työskentelyn taustalta löytyy myös arvot, jotka Hanna-Maria Seppälä oli jakanut neljään eri osioon: urheilu, oma terveys, opinnot ja perhe ja ystävät. Urheilu-uran aikana nämä arvot olivat tässä nimenomaisessa järjestyksessä, mutta kuitenkin niin, ettei kaikkea oltu jätetty vain yhden kortin – tai tässä tapauksessa arvon – varaan. Oli erityisen tärkeää muistaa, että ura voi loppua esimerkiksi loukkaantumisen myötä.

lääkärin työ itsessään on sellainen ammatti, että sun täytyy koko ajan kehittää itseäsi, mikäli haluat pysyä mukana alan kehityksessä




32-vuotiaana Seppälän ura uimarina päättyi, kun hän huomasi ettei oma tekeminen enää vastanut arvoja, jotka olivat vuosien varrella vaihtaneet järjestystä. Asian huomaaminen tuntui helpottavalta ja sen myötä oli aika lähteä suuntaamaan katseet kohti uutta unelmaa: lääkistä.

Lääkärin urasta Hanna-Maria Seppälä on kerennyt haaveilemaan viimeiset 10 vuotta. Ensimmäisen kerran ajatus tästä nousi pintaan lukion jälkeen, mutta urheilu-uran takia tähän ei vielä pitkään aikaan ollut mahdollisuutta lähteä panostamaan. Nyt asiat ovat kuitenkin edenneet ja Seppälä kutsuisi tätä jopa hänen ainoaksi unelmakseen tällä hetkellä. Halu päästä lääkikseen ja siitä edelleen lääkärin ammattiin on kova ja Seppälä uskookin, että hänen loppuelämän unelmat tulevat keskittymään tavalla tai toisella tähän uraan: "lääkärin työ itsessään on sellainen ammatti, että sun täytyy koko ajan kehittää itseäsi, mikäli haluat pysyä mukana alan kehityksessä".

mikä mua harmittais sit kiikkustuolissa jos mä en ois tehnyt sitä


Vaikka tie lääkäriksi onkin Hanna-Maria Seppälän kohdalla erilainen kuin tie uimariksi niin näitä kumpaakin yhdistää ajatus siitä, miten ammatin myötä pääsee elämään unelmaansa. Seppälä painottaa myös, miten on elämässään oppinut järjestämään unelmansa tärkeysjärjestykseen ja fokusoinut tekemisensä vain ja ainoastaan niihin kaikista tärkeimpiin unelmiin: "mikä mua harmittais sit kiikkustuolissa jos mä en ois tehnyt sitä".

Optimistiselle unelmoijalle vain taivas on rajana ja Hanna-Maria Seppälä kiteyttäisikin oman ajatusmallinsa siihen, että täytyy luottaa itseensä ja tavoitella sitä mitä elämältään haluaa – ennen se oli uimarinura, nyt lääkärin arki.



PHOTOGRAPHER: Jere Viinikainen
INTERVIEW: Jere Viinikainen

LOCATION: Flamingo Spa
SHARE: