Kuva: Johanna Hirvonen
Tiedättekö, kun toisinaan joku tilanne tai paikka tuntuu jo ensi kosketuksella täydelliseltä? Näin kävin mun kohdalla Berliinin suhteen.
Ennen Berliiniin saapumista mulla ei ollut mitään tietoa kyseistä paikasta. Tiesin kuuluisimmat nähtävyydet ja päässäni pyöri lause, jonka olin joskus tutuiltani kuullut: ”Se on kuin Euroopan New York”. Näiden tietojen pohjalta olin rakentanut itselleni jonkinlaisen kuvan kaupungista, mutta sekin murenivat, kun saavuin bussillani tallailemaan tämän suurkaupungin katuja. Kyseinen paikka oli nimittäin paljon enemmän, kuin olin ikinä osannut kuvitella.
Jokainen Berliinin alue oli omalla tavallaan erilainen, mutta siitä huolimatta katuja yhdisti kuitenkin poikkeuksetta yksi asia: katutaide. Oli alue sitten uutta tai vanhaa, siistiä tai ränsistynyttä, niin aina pääsi ihastelemaan kerrostalojen seiniä koristavia maalauksia ja taideteoksia. Tää oli asia, jonka nostan yhdeksi parhaimmaksi osaksi koko kaupunkia, sillä se fiilis siellä katutaiteen ja urbaanin maailman keskellä oli huikea!
Kaupungin koosta ja urbaanista fiiliksestä huolimatta lomalle mahtui myös puistossa vietettyjä tunteja ja lähiöistä löytyviä pieniä ravintoloita. Voisi sanoa, että tästä kaupungista löytyi jokaiselle jotakin ja vaikka kuuden päivän aikana tulikin käveltyä vajaa 100 kilometriä, niin paljon jäi meiltäkin vielä kokematta. Tästä tuli mun suosikki kohde koko Euroopasta, tänne mä haluan vielä joku päivä uudestaan…