Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

31.12.2018

ERILAINEN UUSI VUOSI



Vuoden viimeinen päivä – tässä kuuluisi varmaan ihmetellä sitä, mihin ihmeeseen 365 päivää on jälleen kerran huvennut.

Tällä kertaa mä en ole täällä kirjoittamassa mun saavutuksista, uusimmista kuvauksista tai muista elämää suuremmistä asioista. Tällä kertaa mä halusin ihan vain istahtaa alas ja kertoa mun elämästä ja tästä päivästä.

Mulla on ollut ihan rentouttava loppuvuosi. Kun kouluhommat oli saatu joulukuun ensimmäisten viikkojen jälkeen pakettiin, oli mun aika suunnata lomille. Tällä kertaa tämä tarkoitti oikeaa lomailua, sillä jätin tietoisesti työt ja sosiaalisen median päivittelyn minimiin ja pyrin ottamaan pitkästä aikaa kunnolla aikaa itselleni. Olen toistaiseksi viettänyt lomastani vajaa viikon Berliinissä, joulun perheeni kanssa mökillä ja nyt muutaman päivän rennosti omassa kotonani. Netflixiä, läheisiä ja aivot narikkaan -olemista, sitä kaikkea on ollut mun joululoma.

Tänään puolestaan olen laittanut asuntoani kuntoon, sillä parin tunnin sisällä olisi määrä saapua muutama ystäväni tänne viettämään päivää ja juhlistamaan samalla vuoden vaihdetta. Pian alkava uuden vuoden vietto on aiemmista vuosista poikkeava, sillä vietän sen ensimmäistä kertaa ikinä Helsingissä! Ruokalistalta löytyy päiväksi itsetehtyä jäätelö ja hampurilaisia ja illaksi puolestaan on varattu perunasalaattia ja nakkeja. Tämän lisäksi olisi tarkoitus avata Spotify ja ehkä pullo viiniä, sekä nauttia täysin siemauksin hyvästä seurasta. Illan edetessä tarkoituksemme olisi lähteä vielä keskustaan vastaanottamaan ilotulitusten saattelemana uusi vuosi. En susta tiedä, mutta mun korvaan kuulostaa aika hyvältä...


Ihanaa uutta vuotta sulle, nähdään taas ensi vuonna!
SHARE:

27.12.2018

OUTFITS OF 2018


Vuosi alkaa jälleen olemaan siinä pisteessä, että on aika pysähtyä, katsoa taakse ja ottaa hetki kaikelle sille, mitä kuluneeseen vuoteen on mahtunut. Myönnän itse pitävänä monesti katseeni suunnattuna niin pitkälle tulevaan, että jo olemassa olevat tekemiset ja saavutukset jäävät helposti pimentoon – tämän takia pidänkin tätä takaisin katsomista suuressa arvossa. Onneksi vuoden loppu on kuitenkin hyvä hetki kaikelle tälle ja tänään onkin aika lähteä miettimään kulunutta vuotta pukeutumisen osalta.

Edellisiin vuosiin verraten kulunut vuosi on ollut pukeutumisen suhteen melko systemaattinen. Tietyt vaatekappaleet ovat löytäneet paikkansa kerta toisensa jälkeen asuistani, kun taas toiset ovat osoittautuneet kerran käytön jälkeen hudiksi (onneksi näitä ei kauheasti ole) ja ovat näin ollen päätyneet kirpputorin kautta ilahduttamaan toisia.

Vuosi 2018 oli selvästi farkun, vakosametin, villakangas takkien ja toinen toistaan erikoisempien kuvauspaikkojen vuosi. Kaikista asuista pidän edelleen, mutta omat suosikit ovat kuitenkin 4, 6, 9 ja 17.

Mikä on sun suosikki?


–––––––––––––––––––––––––––––

Kuvaa klikkaamalla alkuperäiseen postaukseen



































SHARE:

23.12.2018

BERLIN - PHOTO DIARY
















Berliini 2018

"Meidän lento lähti aikaisin aamulla. Vähän väsytti, mutta sen myötä saatiin yksi lisäpäivä kohteessa, joten se ei hirveesti haitannu. Vaikka matka kesti vain viisi päivää, niin kerettiin tehdä vaikka ja mitä. Käytiin kahviloissa, valtioipäivätalolla ihastelemassa maisemia, ihanissa kirjakaupoissa ja paljo paljo muuta. Oli ihana reissu ja nyt on mukava aloittaa joulunvietto Suomessa"
SHARE:

22.12.2018

TEST SHOTS - ALDONA MIETTINEN





PHOTOGRAPHY: Jere Viinikainen
SHARE:

14.12.2018

DAY BEFORE LEAVING FINLAND

PHOTOS: Rafael Lindroos
                                                                     
WEARING
JACKET - Junkyard XX-XY
SHIRT - Junkyard XX-XY
PANTS - Karhu
SHOES - Adidas
                                                                    

Toissapäivänä starttasi vihdoin ja viimein meikäläisen joululoma. Kulunut syksy on ollut – taas vaihteeksi – yksi kiireisimmistä niin koulun, kuin töidenkin osalta. Kuten joskus aiemminkin olen kirjoitellut niin alkusyksy meni elämää priorisoiden ja kesän jäljiltä uuteen elämänrytmiin opetellen. Loppusyksy puolestaan suurien projektien parissa.

Nyt se on kuitenkin kaikki takana päin ja on aika ottaa muutaman viikon irtiotto niin Lahdesta ja siellä sijaitsevasta koulustani, kuin suurimmasta osasta työasioitani. Tietysti tähänkin lomaan tulee mahtumaan tietokoneen näpyttelyä, sähköpostien kirjoittelua ja muuta pientä, mutta ainakin sitä pääsee hetkeksi sivuuttamaan kaiken työstressin ja muun, kun tietää seuraavien tärkeiden päätösten ja tekemisten asettuvan vasta ensi vuoden puolelle.

Tätä loman alkua on tänä vuonna vauhdittamassa myös huomenna alkava matka, josta olen ollut innoissani jo hyvän tovin. Olen lähdössä vajaaksi viikoksi Berliiniin ja vaikka kyseinen kaupunki onkin mulle jo ennestään tuttu, niin siitä huolimatta fiilis on vuodenajan takia sama, kuin olisi lähdössä jonnekin uuteen ja tuntemattomaan kohteeseen. Talvisaikaan matkailu on mulle muutenkin melko vieras käsite, joten innolla odotan, mitä tällä kaudella on mulle turistina annettavaa – jos ei ihanan hotellin lisäksi muuta, niin tapoihini liittyen ainakin magee ja urbaani kuvasarja, haha...



SHARE:

9.12.2018

MEINASIN MENETTÄÄ MUISTONI


Paras kamera ei välttämättä ole täyskennoinen järjestelmäkamera, ei pieni taskussa kulkeva pokkari, eikä edes aina se kädestä löytyvä puhelin. Paras kamera on ehdottomasti se, joka on mukana.

Valokuvaajana voin sanoa tämän pitävänä paikkaansa ja vaikka multa itseltäni löytyykin yksi jos toinen kamera kotini laatikoihin jemmattuna, niin siitä huolimatta mun tulee ikuistettua monia hetkiä laitteella, joka ei välttämättä ole missään määrin paras vaihtoehto, mutta joka kuitenkin on sillä hetkellä mukana – puhelimellani.

Pari päivää sitten onnistuin hajottamaan puhelimeni. Istuin kuulokkeet korvissa Helsingin sporassa, kun huomasin puhelimeni kosketusnäytön menneen rikki. Näyttö ei reagoinut enää sormeni liikkeisiin ja tästä panikoituneena suuntasin saman tien viemään sitä keskustaan huoltoon. Paikalle päästyäni sain kuulla, ettei tämänkaltaisessa tilanteessa laitteessa olevia tietoja pysytä pelastamaan ja näin ollen kaikki viimeisen puolen vuoden aikana otetut kuvani tulisivat katoamaan kuin tuhka tuuleen. 

Tästä tiedosta pettyneenä kuitenkin jätin puhelimeni ammattilaisten hoivaan pariksi tunniksi. Takaisin palattuani mua odotti tieto siitä, että homma oli kuin olikin saatu hoidettua ilman puhelimen tyhjentämistä ja näin ollen kaikki tietoni olisivat ennallaan. Helpottuneena haluan ottaa nyt hetken näille lähes kadoille muistoille ja jakaa tiedän kanssa muutaman kuvan ja niiden takaa löytyvän tarinan kuluneilta kuukausilta. 

–––––––––––––––––––––––


Kello on varmaan 23.57 ja mä istun yksin bussissa kuunnellen musiikkia. Yhtäkkiä mieleni valtaa tunne siitä, miten mulla on just nyt kaikki ihan järjettömän hyvin ja miten onnellinen mä olen tässä bussin penkillä. On pakko kaivaa puhelin esille, ikuistaa aito onni kuvaksi ja jatkaa sen jälkeen vaihtuvien maisemien seuraamista.

–––––––––––––––––––––––


Loppukesä jossain päin Suomea. Olemme pienellä kaveriporukalla aloittaneet road tripin ympäri Suomea ja tästä bensa-asemalta on tarkoitus jatkaa vielä Seinäjoelle. Matkamme pohjoisimpana sijaintina toimii Oulu ja yöt vietetään milloin missäkin. Mukana on teltta, ruokapuolesta pitää huolen kaupasta löytyvät einekset ja matka-tunnelmasta hyvä seura ja radiosta kantautuvat hittibiisit.

–––––––––––––––––––––––


Materialismionnellisuutta – sitähän tää on. Olen juuri saanut kannettua kotiini kaksi vanhaa Arabian kukkaruukkua, jotka olen löytänyt nettikirppikseltä kohtuulliseen hintaan. Vuosien haaveilu on siis tullut päätökseensä ja mä pääsen vihdoin ja viimein ihastelemaan näitä ajattomia klassikoita netistä löytyvien kuvien sijaan omalta hyllyltä.

–––––––––––––––––––––––


Sandron lounas ja hyvä seura, onko mitään parempaa? Olemme pitkästä aikaan saaneet koko kaveriporukkamme kasaan ja näin ollen päässet juhlistamaan yhden meistä synttäreitä. Rakkaita ihmisiä, kuulumisten vaihtoa ja paljon naurua, sitä kaikkea on tämä päivä.

–––––––––––––––––––––––


Loppusyksy, pieni tihkusade ja minä anelemassa ystävääni siihen, että voisimme ottaa tätä sinistä seinää vasten "yhden" kuvan. Lopputuloksena räpsimme toistakymmentä kuvaa ihan vain sen takia, että löydän tämän kuvan joka näyttää siltä, kuin se olisi vain nopea räpsy.

–––––––––––––––––––––––


Marimekon uudet kuosit ja värit on lanseerattu ja mä olen korviani myöden ihastunut heidän uusiin astioihin. En osaa kuvitella näitä lautasia itselleni, mutta myönnän, että visuaalisena ihmisenä nautin erittäin paljon tästä näystä. Tämän takia kattauksesta onkin pakko ottaa kuva ja jakaa se kaikille ystäville ihan vain sen takia, että hekin pääsevät kertomaan mielipiteensä tätä vihreää kukkaloistoa kohtaan.

–––––––––––––––––––––––



  • Kuva, johon kiteytyy mun tämä syksyn ja sen kiireet. Olen juuri saapunut näyttelytilaamme valmistelemaan pian avautuvaa näyttelyämme. Hommaa on tänä päivänä vielä jäljellä enemmän kuin laki sallisi ja jos tietäisin, kuinka paljon sitä tulee tämän jälkeenkin vielä olemaan, olisi mielenterveyteni varmasti vaakalaudalla tämän kuvan hetkellä.
SHARE: