Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

20.11.2018

BRÄNDÄÄN ITSENI HYMYLLÄ - HAASTATTELU KODIN KUVALEHTEEN





Brändään itseni hymyllä – Näin alkoi haastatteluni viime viikolla ilmestyneessä Kodin Kuvalehdessä. Kyseinen haastattelu käsitteli sitä, mitkä asiat saavat mulla hymyn huulille ja miten mä tuon tätä kaikkea esille sosiaalisessa mediassa.

Tämä Kodin Kuvalehden haastattelu oli ensimmäinen kunnon lehtihaastatteluni ikinä. Tuntui jotenkin oudolta ja samalla älyttömän hyvältä, että jotakin kiinnostaa mun tekemiset niin paljon, että on valmis käyttämään aikaansa kuullakseen siitä, mitä mulla kerrottavaa. Olen toiminut sisällöntuottajana jo reilu 5 vuotta ja päässyt sinä aikana huomaamaan miten dramaattisesti suora palautteen anto tekemisiä kohtaan on vähentynyt viimeisten vuosien aikana. Vaikka tilastoihin pystyy edelleen tukeutumaan, niin siitä huolimatta sitä toisinaan ajattelee, että onko omasta sisällöstä enää kenellekään iloa, kun suoraa palautetta tulee parhaimmillaan kerran kahdessa kuukaudessa. Tämä haastattelu kuitenkin todisti taas hetkellisesti sen, että kyllä sitä jotain on tehnyt oikein kun oma sana sosiaalisesta mediasta ja omasta hymystä koetaan kuulemisen arvoisena.

·

Haastattelussa käytiin läpi sitä, miten koen oman hymyni ja iloni näkyvän arkielämässäni ja millaisilla seikoilla tuon sitä esille sosiaalisessa mediassa. Huomasin tämän myötä, että multa löytyy selvästi kaksi eri puolta: sosiaalisessa mediassa olen visuaalinen, laskelmoiva ja usein miten astetta totisempi. Oikeassa elämässä puolestaan hymyilevä, iloinen ja spontaanimpi. Vaikka tuonkin eri paikoissa erilaisia ominaisuuksiani esille, niin siitä huolimatta näitä kaikkia yhdistää se, että pyrin aina olemaan mahdollisimman aito minä.

Aitous ei aina ole ollut mulle itsestäänselvyys – varsinkaan työelämässä. Monet tapahtumat, joissa käyn, ovat erittäin pinnallisia ja ihmisten välinen kommunikointi toisinaan jopa ala-arvoisen tökeröä ja kylmää. Olen aina pitänyt tätä toimintatapaa oksettavana, mutta alkuaikoina koin kuitenkin tarvetta ja velvollisuutta alentua itsekin tälle tunteettomalle tavalle kätellä tuntemattomia ja kysellä kuulumisia niistä kuitenkaan välittämättä.

Pari vuotta sitten tein kuitenkin muutoksen tämän suhteen ja lähdin painottamaan entistä enemmän sitä, että pystyn olemaan oma itseni muiden käytöksestä huolimatta. Mun ei tarvitse jättää tarjoiluista nauttimasta siihen yhteen coctailpalaan, jos mulla todellisuudessa on huutava nälkä. Mun ei myöskään tarvitse olla jotain tiettyä mieltä asioista vain sen takia, että koen sen olevan yleisesti hyväksyttävämpää. Mä voin halata ihmisiä pitkään, tanssia DJn soittaman musiikin tahtiin ja elää näissä tilanteissa juuri niin kuin mä eläisin missä tahansa muuallakin ja sen on ihanaa! Ehkä juuri tämän takia koenkin voivani sanoa, että henkilöbrändini on rakentunut hymyni ja aitouteni ympärille...
SHARE:

14.11.2018

SUURIN UNELMANI - VIDEO



Unelmat – aihe, johon huomaan sosiaalisessa mediassani palaavan aina uudelleen ja uudelleen.

Olen viimeisten vuosien aikana puhunut kerran jos toisenkin omista unelmistani ja siitä, miten tärkeää unelmointi mielestäni on. Uskallan jopa väittää, että tästä aiheesta on muovautunut yksi niistä asioista, jonka takia blogiani seurataan. Pyrin inspiroimaan korkealentoisilla ajatuksillani ja jakamaan omien unelmieni täyttymyksiä. Näiltä kannoilta aihe alkaa kuitenkin olla jo läpikäyty ja tänään onkin aika jakaa suuria salaisuuksia ja kertoa mun tämän hetkisistä suurimmista unelmista...
SHARE:

4.11.2018

AIKA PRIORISOIDA ELÄMÄÄ - LIFEUPDATE

 PHOTOS: Rafael Lindroos
                                                                     
WEARING
JACKET - Junkyard XX-XY
SWATER - Tommy Hilfiger
JEANS - Junkyard XX-Xy
SHOES - Puma
                                                                    

Jos lähtisimme käsittelemään tätä aihetta astetta syvällisemmästä näkökulmasta, saattaisin aloittaa pohdintani vertaamalla tämänhetkistä elämäntilannettani kuvissa näkyvään usvaan. Sitä tiedostaa sen, että näkymättömissä kaikki on hyvin, mutta siitä huolimatta takaraivosta löytyy ajatus siitä, että mitäs jos mä nyt kuitenkin astun harhaan enkä enää löydäkään reittiäni kotiin.

Mulle syksyt ovat olleet tämänkaltaisia jo viimeiset pari vuotta johtuen koulutukseni tasosta ja opintojeni intensiivisyydestä. Olen aina ollut kova tekemään ja menemään ja pitkien kesälomien vapaus on aina antanut tähän tavalla tai toisella mahdollisuuden - jos ei kesätöiden takia ajallisesti, niin ainakin ajatuksen tasolla, kun ei ole tarvinnut stressata ja suorittaa koulun puolella opintopisteitä. Lomilla on kuitenkin aina tapana päättyä ja näin ollen sitä joutuu parhaimmillaan olla muutaman kuukauden välein priorisoimassa elämäänsä ja tekemisiään uusiksi.

Mun koulutus on siitä erilainen, että meillä opintopisteiden kerääminen keskittyy muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kirjojen ja tenttien sijaan pelkästään aitoon tekemiseen. Tämä mahdollistaa sen, että kurssien hoitamisen pystyy suorittamaan useammalla eri tavalla - paljon töitä tehden ja isosti asiaan panostaen, tai muiden hommien ohella pieniä asioita kasaan vääntäen. Lyhyesti voisi siis sanoa, että kyllä kursseista aina läpi pääsee, mutta eri asia on se, mihin oma selkäranka taipuu ja tämä siinä monesti syksyisin onkin ongelmana.

Vaikka perfektionistin luonteeni ajaakin minua useimmiten suoriutumaan tehtävistäni kunnialla, koen sen olevan melko valikoiva tekemisieni suhteen ja näin ollen pyrinkin panostamaan vain niihin asioihin, jotka mua aidosti kiinnostavat ja joista koen saavani tukea tulevaisuutta varten. Kaikki koulutukseni kurssit eivät tähän kategoriaan mahdu ja tästä johtuen sitä joutuukin punnitsemaan arjessaan sitä, miten paljon aikaa käyttää minkäkin kiinostus-asteen askareisiin. 

Intoni koulutukseni kursseja kohtaan on viimeisen vuoden aikana kokenut pienoista inflaatiota, kun niiden rinnalle on alkanut tulla oikeita töitä. En kuitenkaan missään nimessä halua jättää arvokasta koulutustani kesken ja tämän myötä olenkin joutunut jälleen punnitsemaan erityisen tarkasti sitä mihin rajallisen aikani käytän. Suoritanko koulutukseni loppuun vasemalla kädellä? Kieltäydynkö tulevaisuudessa enemmän isoista työkeikoista? Kuinka paljon tarvitsen vapaa-aikaa koulun ja työn rinnalle? Näitä asioita olen jälleen miettinyt ja nyt kun syyslukukausi lähenee loppuaan, on käsitykseni elämäni aikataulutuksesta jälleen kirkastunut ja hommat alkanut takkuilevan alkusyksyn jälkeen rullaamaan.

Tulevaisuudessa haluan alkaa panostamaan entistä enemmän työasioihin, jotka minua erityisesti kiinnostavat - muoti- & tapahtumakuvaus, sekä sosiaalinen media ja markkinointi. Koulutus saa kulkea mukanani vielä parin vuoden ajan, mutta nyt on aika aloittaa ovien availu uran osalta ja alkaa keskittyä niihin asioihin entistä enemmän. Ikävin asia, mitä koulusta valmistumisen jälkeen voisi tapahtua, olisi se että jäisi kellumaan paikoilleen ilman oman alan töitä ja nyt jos koskaan on aika aloittaa laittamaan vastaan tälle kauhuskenaariolle...





SHARE: