Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

12.9.2019

MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU? - MUUTTO, OPINNÄYTETYÖ JA YRITTÄJYYS


Mitä mulle kuuluu? -Kysymys, jonka kohdalla tuntuu, etten ole hetkeen kerennyt sitä kunnolla miettiä. Tästä johtuen tuntuukin nyt luontevalta kirjoittaa se kaikki tänne ja jakaa kaikki myös teille.

Muutostani on nyt kulunut pari viikkoa ja kumppanini omaisuus kannettiin saman katon alle viime viikonloppuna. Yhteiselämä on nyt siis virallisesti alkanut ja viimeiset päivät ovat kuluneet tässä muuttolaatikoita purkaessa ja pakollisia hankintoja hoitaessa. Tällä hetkellä asunnossamme vallitsee kaaos, mutta jotenkin oon onnistunut olla stressaamatta siitä. Fiilis on hyvä ja luottoa löytyy siihen, että tästä kyllä muovautuu jossain vaiheessa meille ihana koti. Yhteinen asunto on myös tietyllä tapaa vapauttanut mua ja tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan just eikä melkein kohdillaan. Toteutunut muutto tuntuu ainakin nyt enemmän kuin oikealta.

Vaikka tää muutto onkin tässä se suurin asia, niin on mun elämässä tapahtumassa tällä hetkellä paljon muutakin. Koulu alkoi maanantaina ja sen myötä opinnäytetyön työstäminen on virallisesti startannut. Vietin ison osan kesästäni miettien sitä, mistä haluan opparini tehdä ja vielä viime viikon loppuun asti tää aihe stressas mua aika todella paljon. Nyt kuitenkin kun on päässyt kuulemaan opettajilta tästä hommasta ja jakamaan omia fiiliksiä omasta työstään muille niin olo alkaa olla helpottunut. Vaikka tää työmäärä jännittääkin, niin tällä hetkellä tuntuu siltä, että tästä kyllä selvitään ku vaan pysytään porukan mukana ja edetään aikataulussa. Täytyy toivoa, että voin sitte puolen vuoden päästä olla tässä rustailemassa teille juttua siitä miten oon selvinnyt tästä urakasta!

Viimeisenä asiana mun mielessä pyörii tällä hetkellä mun työt ja yrittäjyys. Oon todella paljon miettinyt nyt elämääni opparin ja opintojen jälkeen ja jotenkin se kaikki tuntuu tällä hetkellä todella pelottavalta ja kaukaiselta. Opintotuen loppuminen ja oman työelämän aloittaminen eivät tällä hetkellä tunnu sellaiselta, johon koen olevani valmis. En tiedä mistä tämä johtuu, sillä nytkin mulla on ollut ihan hyvin töitä ja olen päässyt tekemään yhtä sun toista upeaa urallani, mutta silti joku tässä jännittää. Se, että taloudellinen tuki valtion puolelta lakkaa tuntuu ihan järkyttävältä ja mietin todella paljon sitä, että entäs sitten ne kuukaudet kun yrittäjänä ei sitä keikkaa sitten tulekaan. Mitäs hittoa mä sitten teen? Oon aina ollut se tyyppi, joka on luottanut siihen että elämä kantaa ja asioista selvitään, mutta tää mua epäilyttää nyt ja pahasti. Palkkatyöt eivät houkuttele, mutta yrittäjänä selviäminen tuntuu kaukaiselta – täytyy vaan toivoa, että tähän löytyy ennen koulun loppumista jokin ratkaisu.

Kolme asiaa, joiden ympärillä mun elämä tuntuu tällä hetkellä ajatuksen tasolla pyörivän. Näiden lisäksi on tietysti paljon muutakin tapahtumassa, mutta ehkä nää on ne ydinasiat, joiden takia toisinaan iloitsen ja toisinaan revin hiukseni päästäni...


                                                                     
WEARING:
SHIRT: Samsoe&Samsoe*
T-Shirt: KnowledCotton Apparel
PANTS: Samsoe&Samsoe*
BAG: Samsoe&Samsoe*
SHOES: ?
(*kuvauslainassa)
                                                                    





SHARE:

7.9.2019

YRITTÄJYYDEN ONGELMIA – LUOVAN ALAN YRITTÄJÄN NÄKÖKULMASTA


Jonkun verran olen kerennyt sosiaalisessa mediassa jakamaan yrittäjyyteen liittyviä positiivisia puolia, mutta negatiivisista seikoista en ole puhunut oikeastaan ollenkaan. Aiemmin tällä viikolla olleen yrittäjän päivän kunniaksi haluankin nyt pyhittää tälle kokonaisen postauksen ja kertoa hieman yrittäjyyteen liittyvistä ongelmista ja siitä, mitä on olla luovan alan yrittäjä Suomessa.

Olen omistanut toiminimen nyt reilu kolme vuotta ja siitä pari vuotta olen tehnyt sen kautta töitä siinä määrin, että olen pystynyt pitämään itseäni yrittäjänä. Näihin vuosiin on mahtunut paitsi paljon ihania työkeikkoja ja hommaan liittyviä vapauksia, myös paljon sellaista negatiivisuutta, joka mielestäni on täysin tarpeetonta. Se kun liittyy vain ja ainoastaan alalla työskentelevien omaan toimintaan.

"Harvoin hurrataan toisen onnistumisia, mutta sitäkin useammin nostetaan tapetille epäonnistumiset."

Ongelman ydin on nimittäin se, miten me kohtelemme kollegoitamme. Pelko omasta asemastaan työrintamalla tuntuu olevan monelle todella suuri, eikä tämän varjolla olla valmiita olemaan iloisia muiden puolesta. Tukeminen ja muiden tekijöiden auttaminen on retuperällä ja sen sijaan, että ilmassa leijailisi kannustavan ilmapiirin tuulahdukset, niin keskitytään vain ja ainoastaan omaan itseensä. Myös oman tietotaidon jakamista varjellaan, eikä palkkioista tai sopimusasioista tunnuta puhuvan oikein missään. Paljonko tienaat? Miten käsittelet kuvasi? Millaista kalustoa työssäsi käytät? -Murto-osa niistä kysymyksistä, joiden kohdalla olen päässyt huomaamaan ettei toinen osapuoli ole ollut halukas jatkamaan keskustelua.




Näiden positiivisten toimien puutteen lisäksi alallamme tuntuu olevan vallassaan myös toisten tekemisten tarpeeton vähättely. Harvoin hurrataan toisen onnistumisia, mutta sitäkin useammin nostetaan tapetille epäonnistumiset. Ikäänkuin sitä haluaisi nostaa omaa osaamistaan jalustalle sillä, että puskee muita sanoillaan pohjalle ja tämän on asia, jota en ole ikinä ymmärtänyt. Jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa, niin miksi pitää keskittyä ja etsimällä etsiä niitä muiden heikkouksia? Selkään puukottaminen ja tarpeeton väheksyminen eivät ole asioita, jotka suoranaisesti työelämään kuuluisivat.

"Muiden vähättely ja työnäytteiden turha ruotiminen eivät todellakaan viesti ammattitaidosta, vaan epävarmuudesta ja osaamattomuudesta."

Kaikki nämä tavat toimia ja kohdella toisia viestivät vain ja ainoastaan siitä, että halutaan suojella sitä omaa reviiriään ja se on mun mielestä naurettavaa. Kaikki meistä ovat urallamme eri vaiheissa, mutta yhtälailla kaikki meistä myös ovat suuntautumassa tekemään juuri sitä omaa juttuaan – luovalla alalla ku ei tismalleen samanlaisille tekijöille ole tilaa. Tän takia sitä pitäis osata olla varma siitä omasta tekemisestään ja siitä, että työmarkkinoilla asiakas valitsee henkilön X juuri sen takia, että kokee hänet parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi hoitamaan kyseistä asiaa. Tiedän tämän olevan hankalaa varsinkin uran alkuvaiheessa olevalle tyypille (se on ollut minullekin), sillä usko omaa tekemistään kohtaan ei välttämättä ole paras mahdollinen tilanteissa, joissa kaikki työkeikat valuvat silmien ohi muille tutuille. Se on kuitenkin osa tätä, eikä sen takia pitäisi kenenkään kyynistyä.

Muiden vähättely ja työnäytteiden turha ruotiminen eivät todellakaan viesti ammattitaidosta, vaan epävarmuudesta ja osaamattomuudesta. Se, että puidaan toisen epäonnistumisia ilman asianomaisen läsnäoloaan ei vie asioita missään määrin eteenpäin – jos asioissa on oikeesti ongelmia, niin kerrotaan niistä asianomaiselle. Tämä on myös kohta, jossa huomaa suuren eron pitkän linjan tekijöiden ja alalle vasta tulleiden kanssa; pidempään uralla olleet eivät toimi näin.

Vakiintuneiden tekijöiden puolella osataan olla varmoja omasta asemastaan. Vaikkei sitä välttämättä muiden puolesta sielläkään aina juhlita, niin ainakin osataan jättää ne turhat negatiivisuudet menosta pois. Ja tämä on se mistä meidän kaikkien pitäisi ottaa mallia: uskotaan itseemme ja sen myötä toisiimme ja koitetaan tukea ja olla runtelematta toistemme tekemisiä...


                                                                     
WEARING:
JACKET: 2nd Hand
SHIRT: H&M*
PANTS: Alexander McQueen
SHOES: Dr. Martens
(*saatu)
                                                                     



LUE MYÖS:
SHARE:

31.8.2019

MUUTTO HELSINGIN KESKUSTAAN – MUUTIMME YHTEEN


Muutto Helsingin keskustaan tapahtui mun osalta toissapäivänä!

Muutin alunperin Helsinkiin alkuvuodesta 2018. Haavenani oli tuolloin jo keskusta-asunto, mutta opiskelijabudjetillani päädyin kuitenkin Pohjois-Haagaan. Löysin Haagasta ihastuttavan yksiön, josta oli kätevät yhteydet keskustaan ja jonka vuokra soveltui paremmin kuin hyvin sen hetkiseen elämäntilanteeseeni. Pian tästä asunnosta muovautui mulle rakas koti ja sen lähiympäristöstä rakas kotiseutu – kaikki tuntui hyvältä ja päätin, että tästä ei hevillä pois muuteta.

Elämä vie kuitenkin mukanaan ja nyt loppukesästä 2019 uuden asunnon etsintä alkoi tulla ajankohtaiseksi. Aluksi asunnon metsästys oli satunnaista ja haaveisiin perustuvaa, mutta elokuun puolella homma alkoi kuitenkin muuttua jo vakavalle pohjalle. Tästä ei kauaa sitten mennytkään kun se oikea asunto löytyi ja päädyttiin asuntonäyttöön. Kaikki näytti hyvältä, me saatiin asunto ja nyt toissapäivänä kannettiin mun omaisuus uuteen kotiimme.

Ensi viikolla on aika kantaa toisen osapuolen omaisuus samoihin tiloihin ja siitä alkaakin meidän yhteinen arki. Tällä hetkellä fiilis tän suhteen on samaan aikaan jännittynyt ja onnellinen. Innolla jäädään katsomaan mihin tämä johtaa ja millaista parisuhdearkea tässä oikein aletaan viettämään...



SHARE:

26.8.2019

MITÄ ON TAPAHTUNUT VIDEOILLE?




Koitin pitkään aloittaa tätä kertomalla romantisoidusti siitä, miten syksy on saapumassa ja miten mun kiinnostus sisällöntuotanoa kohtaan on sen myötä nyt kasvussa. Tämä ei kuitenkaan tuntunut oikealta, joten kokeillaan hieman erilaista lähestymiskeinoa:

Olen ollut koko kesän todella hiljainen sosiaalisessa mediassa. Blogi on pävittynyt kerran viikossa ja Youtube on unohtunut kokonaan. Syy tälle ei missään nimessä ole ollut se, etteikö minulla olisi ollut tähän aikaan. Sen sijaan syy on ollut siinä, ettei minua ole pätkän vertaan jaksanut kiinnostaa tämä.

Kyseessä on ensimmäinen kesä moneen vuoteen, kun olen jättänyt sosiaalisen median pävittelyn taka-alalle ja elänyt vain ja ainoastaan tätä oikeaa elämää. Aiempina vuosina olisin kokenut tämänkaltaisesta some-tauosta suunnatonta stressiä, mutta tällä kertaa homma on tuntunut juuri oikealta – on ollut ihana unohtaa hetkeksi kaikki tähän liittyvä. Tauko on tuntunut sekä ihanalta lomalta, että ajanjaksolta jona olen ehtinyt pyöritellä kunnolla asioita mielessäni.

Mitä haluan nyt syksyllä tehdä? Mihin suuntaan haluan tätä hommaani viedä? -Näihin kysymyksiin olen onnistunut kesän aikana saamaan vastauksen ja mielestäni tämän pohjalta on hyvä lähteä taas jatkamaan hommaa. Nyt nimittäin tuntuu taas siltä, että on oikea aika astua esiin ja lähteä tekemään näitä juttuja entistä isommalla vaihteella...
SHARE:

20.8.2019

KIRJE 15-VUOTIAALLE JERELLE


Jerelle 20.08.2011

Moikka Jere, täällä tulevaisuuden sinä. Halusin kirjoittaa sulle kirjeen näin 8 vuoden päästä, sillä tiedän että elämässäsi on tapahtumassa tällä hetkellä todella paljon ja toivon, että voin olla täältä käsin tukemassa sinua.

Elät juuri tämän hetkisen elämäsi vaikeimpia aikoja. Vanhempasi ovat eronneet, sinulla tärkeä isovanhempi on nukkunut pois, eikä ystävien suhteenkaan mene erityisen hyvin. Koska tiedän näiden aiheiden painavan mieltäsi, niin halusin aloittaa tämän kirjeen paneutumalla itkunaiheisiisi.

Vanhempien erosta ja isovanhemman kuolemasta on sinun iässäsi kulunut nyt joitakin kuukausia ja itket edelleen itsesi sen takia viikoittain uneen. Olet asiasta samaan aikaan surullinen ja samaan aikaan vihainen – et pidä kohtaloasi reiluna. Miksei meillä ole yhtenäistä perhettä? Missä on mun koti? Mitä tapahtuu perheen yhteisille illallisille?

Tiedän kuitenkin, että olet jo vuonna 2011 ollut erittäin itsepäinen ja eteenpäin pyrkivä poika ja tästä johtuen uskallankin sanoa, että asiat kyllä järjestyvät. Papan kuolemaan liittyvä ikävä ei tule häviämään, mutta sen kanssa opit kyllä elämään. Opit myös entisestään arvostamaan sitä, mitä hän sinulle ehti elämänsä aikana antamaan ja miten hyvänä ystävänä hän sinulle kerkesi toimimaan. Kaikki ne retket, käydyt keskustelut, saunomiset – tai kuten pappa sanoi, kylpemiset – ja muut yhteiset hetket ovat ehkä päättyneet, mutta tulet vaalimaan niitä sydämessäsi ikuisesti. Tartu siis niihin ja koita parhaasi mukaan jatkaa tästä eteenpäin.

Vanhempien ero on puolestaan asia, joka tulee sotkemaan päätäsi vielä pitkään. Sopeutuminen uuteen arkeen ei tule olemaan sinulle missään määrin helppo. Ota siis tässä aikaa itsellesi ja koita sitä kautta löytää oma paikkasi. Lupaan, että enemmin tai myöhemmin tulet onnistumaan tässäkin ja saamaan tämän sellaiseen tasapainoon, että sinun on hyvä jatkaa omaa elämääsi eteenpäin.

Perhesiteiden ohella olet kerennyt kamppailla myös ystävyyssuhteiden kanssa. Olet peruskoulussa arvosanojen suhteen hyvä, mutta sinulta puuttuvat ystävät ympäriltäsi. Et ole päässyt viettämään viikonloppuja tai arki-iltoja kavereiden kanssa ja tiedän miten paljon se sinua syö. Olet juuri näihin aikoihin todella yksinäinen, mutta jos yhtään lohduttaa niin haluan antaa sinulle kuitenkin kiitosta siitä, miten olet tämän asian hoitanut! Joku muu olisi saattanut jäädä sänkyynsä potemaan itsesääliä, mutta sä menit ja nautit elämästäsi yksin. Opit löytämään asioita, joista nautit ja elämään elämääsi muiden sijaan itseäsi varten. Et vielä 15-vuotiaana ole ymmärtänyt, mihin ne lukuisat kirppiskierrokset ja Helsingissä vietetyt päivät johtavat, mutta onneksi mä voin nyt olla täällä kertomassa siitä. Susta tuli nimittäin tosi nuorena hyvin itsenäinen ihminen, jolla oli selvät sävelet sen suhteen mitä hän elämältään haluaa ja mitä ei. Se ettei sinulla ole ystäviä rinnalla on johtanut siihen, että olet oppinut varhain tutemaan itsesi ja tietämään omat rajasi. Et ole lähtenyt kulkemaan muiden teitä, vaan olet onnistunut raivaamaan itsellesi oman polun jota kulkea. Tästä olen sulle tänäpäivänä erittäin kiitollinen!

Niin ja hei, kun olit saanut raivattua itsesi näiden yksinäisten vuosien läpi ja löytänyt itsesi, niin lukiossa keräsitkin sitten ympärillisesi mitä ihanimman ystäväporukan. Ja se on sulla edelleen näin vuonna 2019!

En kirjeessäni halua puida vain huonosti menneitä asioita, joten voitais siirtyä eteenpäin. Sulla ei ikinä ole ollut mitään haaveammattia, mutta olet juuri näihin aikoihin saanut päähäsi, että haluat tulla isona puutyöopettajaksi. Vaikka se onkin ihan hyvä haaveammatti sulle, niin paljastuksena voin sanoa, ettei niin tule kuitenkaan tapahtumaan. Sen sijaan tulet tulevien vuosien aikana tulet löytämään oman urapolkusi valokuvauksen saralta. Tulet aloittamaan pohjalta, mutta uteliaisuutesi asiaa kohtaan tulee viemään sinut nopeasti pitkälle. Lähdet opiskelemaan aihetta arvostettuun kouluun ja onnistut luomaan tästä sinulle intohimon, jonka saralla tulet tekemään älyttömästi töitä saavuttaaksesi unelmiasi. Ja uskoa mua, sä kyllä tulet saavuttamaan niitä. Ukrainan Vogue, ELLE, työmatka Namibiassa ja Lorealin lukuisat kuvauskeikat eivät voi olla väärässä. 

Koska tulet menestymään siinä mitä teet niin haluan sanoa sulle, että uskalla unelmoida. Tiedän, että teet sitä jo, mutta haluan painottaa tätä silti. Tulet vuosien aikana saavuttamaan lukuisan määrän unelmiasi ja sen takia haluankin muistuttaa, ettei kohdallasi yksikään unelma tule olemaan liian suuri toteutettavaksi.

Toivottavasti sain tällä kirjeellä taottua edes hieman uskoa sinuun, joka elät tällä hetkellä epävarmuuden ympäröimänä. Usko itseesi, jatka omien polkujen tutkimista ja tee just niin ku sä itse haluat. Tsemppiä koulutielle!

PS: Saisit kuunnella enemmän englanninkielistä musiikkia, jotta voisit tulevaisuudessa olla paremmin perillä siitä, mistä teiniaikojen biiseistä ystäväsi aina puhuvat...


xoxo

Jere Viinikainen vuodelta 2019




SHARE:

13.8.2019

TÄTÄ EN OLISI USKONUT FLOW FESTIVAALEISTA

                                                                     
DAY 1
SHIRT: Dolce & Gabbana
PANTS: Gant
SHOES: Vagabond
FANNY PACK: Marimekko
                                                                     

Flow Festival täytti menneenä viikonloppuna paitsi Suvilahden, myös sosiaalisen median. Meikäläiselle tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin Insta Storyn sijaan ikuistamassa tätä loppukesän festariviikonloppua alueelta käsin ja pakko sanoa, että mä nautin ajastani.

En ole ikinä ollut mikään festarityyppi. Vaikka nautin musiikista ja tämänkaltaisista sosiaalisista tilanteista, niin sitä väenpaljoutta ja ahtautta mä inhoan. Ja jos totta puhutaan, niin tämän takia en yleisesti festareille lähtisikään ilman työni kautta saatavaa mediapassia ja sen mukanaan tuomia etuja. Bäkkärille pääsy ja musiikin fiilistely lavan etualalta vain ovat ne asiat, jotka tarvitsen.

Flow oli kuitenkin toisenlainen. Lähdin sinne tekemään kuvajuttua ELLElle ja kuvaamaan artistien sijaan festarikävijöitä. Tästä johtuen pakottava tarve bäkkärin ja lavan reunuksen kohdalla oli olematon ja päätin antaa mahdollisuuden sille, että olisin alueella kuin kuka tahansa muu – vain vessajonojen kohdalla päätin hyödyntää pressipassiani päästäkseni mediapuolelle hoitamaan tarpeeni.

Tämä päätös oli ehdottomasti oikea valinta. Oli ihana päästä viettämään aikaa ystävien kanssa alueelle, jossa yleinen ilmapiiri on örveltämisen ja käsirysyjen sijaan rauhallinen. Ihmiset olivat selvästi tulleet alueelle nauttimaan hyvän muusikin lisäksi myös monista muista asioista – ruoka oli taivaallista ja taide hiveli sielua. Porukka istuskeli nurmikolla, otti kevyesti, kävi toisinaan lavojen edessä kuuntelemassa artisteja ja yksinkertaisesta vain nautti ajastaan. Tämä yllätti mut suuresti ja tän kaltaisia festarikokemuksia voisin tulevina kesinä haalia hoidettavaksi enemmänkin...

KUVAT 1 & 2: Joanna Suomalainen
KUVA 3: Sara Ollila
                                                                     
DAY 2
JACKET: Marimekko
SHIRT: Primark
SHORTS: Zara
SOCKS: Tommy Hilfiger
SHOES: Dr. Martens
FANNY PACK: Marimekko
                                                                     

                                                                      
DAY 3
SHIRT: Alko
PANTS: Weekday
SHOES: Nike
FANNY PACK: Marimekko
                                                                   
SHARE:

4.8.2019

ITALY - PHOTO DIARY


















Milan, Livorno, Bologna
Italy 2019
SHARE:

25.7.2019

HELSINKI FASHION WEEK 2019 - KUVAKOOSTE MUOTIVIIKOILTA

































Helsinki Fashion Week 2019 rantautui Helsingin katukuvaan viime viikonloppuna. Muotiviikot kestivät tällä kertaa neljä päivää ja meikäläinen oli mukana niistä kaksi. Tää oli mulle kolmas vuosi putkeen kun otan osaa tähän tapahtumaan ja tuntuu, että taso nousee vuosi vuoden jälkeen. Alussa näkynyt tietynlainen kotikutoisuus on saanut väistyä ammattimaisen toiminnan tietältä ja hommasta on päässyt nauttimaan ihan uudella tasolla.

Näytösten lisäksi tässä hommassa on ehdottomasti suuressa roolissa myös vieraat. On ihana huomata, miten tämänkaltainen tapahtuma saa ihmiset heittäytymään ja pukemaan päällensä ne kaikista mielenkiintoisimmat ja räväkimmät asuyhdistelmät, mitä kaapeista löytyy – ihana kun kaikki edustavat täysillä sitä omaa tyyliään...
SHARE: