21.3.2019

ALLEKIRJOITIN TYÖHARJOITTELUN SOPIMUKSEN - ELLE - VIDEO




ELLEssä alkava työharjoitteluni sen kuin lähenee ja siinä samalla innostukseni tulevaa elämänvaihettani kohtaan nousee. Harjoittelun alkuun on aikaa enää vajaa pari viikkoa ja sen jälkeen voinkin alkaa kutsumaan itseäni osaksi ihailemani lehden toimitusta. Työtehtäväni ELLEssä tulevat keskittymään pääosin digipuolelle ja tarkemmin sanottuna markkinointimateriaaleihin. Instagram, Facebook, videoiden teko ja kuvausten assarointi – nämä ovat kohtia, joiden ympärille hommieni olisi tarkoitus kulminoitua. Voisin tätä hommaa avata vielä laajemmin, kunhan työt on saatu startattua.

Tänään on kuitenkin vielä kertaalleen aika hypätä päivään, jolloin allekirjoitin työharjoittelun sopimuksen. Koin kyseisen päivän oman urani suhteen sen verran isoksi, että halusin napata aamusta kameran mukaani ja ikuistaa tekemiseni My Day -videon muotoon. Ehkä tämä on yksi niistä videoista, joihin voin vuosien jälkeen palata fiilistelemään sitä tunnetta, joka minut tuolla hetkellä ympäröi...

18.3.2019

KOHTI KESTÄVÄMPÄÄ KULUTTAMISTA - MIHIN PANOSTAN?

Kaupallisessa yhteistyössä DefShop

                                                                     
WEARING
SWEATER - DefShop / Adidas*
SHOES - DefShop / Dr. Martens*
JACKET - 2nd Hand
JEANS - Weekday
(*saatu)
                                                                     

Tein itselleni vuodenvaihteessa yhden uudenvuodenlupauksen ja se oli se, että haluan ottaa harppauksen kohti kestävämpää kuluttamista. Tavoitteeni on parantaa kulutustottumuksia kerralla tapahtuvan radikaalin muutoksen sijaan pala palalta ja tuoda näin panokseni tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Ensimmäisenä etappina on toiminut haluni panostaa aikaa kestäviin valintoihin ja kuluttaa vaatteiden osalta vain tuotteisiin, jotka A) toimivat osana jo olemassa olevaa vaatekaappiani, B) ovat materiaalien osalta sellaisia, jotka kestävät käytössä ensimmäistä pesua pidempään, sekä C) ovat sellaisia, joita oikeasti koen tarvitsevani.

Tämän lupauksen pohjalta lähdin mukaan myös tähän yhteistyöhön, jossa pääsin valitsemaan itselleni uutta kevätvaatetta DefShopin laajasta valikoimasta. Tunteja kestäneen nettisivujen selailun lopputuloksena löysin ties kuinka monta ihanaa kesäistä kenkäparia ja värikästä asukokonaisuutta, jotka olisin ilomielin voinut napata itselleni käyttöön tulevalle sesongille. Päätin kuitenkin seurata lupaukseni raameja, katsoa puhelimestani löytyvän nämä tarvitsen -listan läpi ja tehdä päätökseni sen pohjalta – Dr. Martensin kengät ja musta svetari.

En voi väittää, etteikö valintani vaikuttaisi näin kevään alla tylsähkön varmalta vaihtoehdolta kaiken väriloiston keskellä, mutta samalla uskallan käsi sydämellä sanoa tämän olleen valinta sellainen, josta pääsen nauttimaan vielä vuosien ajan. Ajattomat ja laadukkaat Dr. Martensit, sekä 100% puuvillasta valmistettu simppeli svetari ovat tyylini suhteen nappivalinta. Ken tietää, vaikka kyseisen asun voisi bongata päältäni vielä kymmenen vuoden päästäkin...







14.3.2019

TÖIHIN ELLEEN!


                                                                     
WEARING
SHIRT - Weekday*
PANTS - Weekday*
SHOES - Selected Homme
(*saatu)
                                                                     

Blogiani pidempään lukeneet tietävätkin, että muoti ja erityisesti muotikuvaus ovat olleet intohimoni jo useamman vuoden ajan – oikeastaan siitä lähtien, kun seitsemäntoista vuotiaana ostin ensimmäisen kamerani. Olen aina ollut kiinnostunut pukeutumisesta, ihmisten ulkonäöstä ja Veitolaa lainaten siitä, miksi ihmiset ovat juuri sellaisia kuin ovat. Sitä on vaikea selittää, mutta joku tässä hommassa vain puskee eteenpäin ja antaa intoa kehittyä ja ylittää itseään.

Viitisen vuotta sitten aloitin homman kuvaamalla itseäni etälaukaisimen avulla ja pikku hiljaa aloin siirtyä siitä muiden kuvaamiseen. Tekemiseni alkoivat melko nopeasti saada tuulta purjeisiinsa, aloin saamaan toimeksiantoja, entistä suurempia asiakkaita ja tämän kaiken ohella mulla alkoi myös mun portfolio muovautumaan. Olin älyttömän fiiliksissäni siitä, että olin löytänyt asian, jota rakastin.

Rakkauteni lajiin on onnistunut viemään mua tässä vuosien aikana ties minkälaisiin paikkoihin ja niistä tärkeimpänä, ehkä nykyinen kouluni, josta olen oppinut näiden muutaman vuoden aikana ihan järjettömästi ja jonka myötä olenkin nyt urani suhteen tässä tilanteessa, missä nyt olen – oman alani ammattilainen ja pian aloittamassa harjoittelua Ellessä.

Elle on aina toiminut mun unelmien työpaikkanani. Se on symboloinut mulle muotia, kansainvälisyyttä ja laatua. Jostain syystä olen aina kokenut sen paikkana, jossa haluaisin päästä työskentelemään. Tästä unelmasta johtuen päädyin laittamaan keväällä lehteen sähköpostia ja kyselemään harjoittelupaikasta. Pian tämän jälkeen mut pyydettiin haastateltavaksi ja toivotettiin oikeastaan siinä samalla tervetulleeksi taloon. Tänään oli virallisen sopimuksen allekirjoituksen aika ja muutaman viikon päästä mä voinkin sitten virallisesti sanoa työskenteleväni Ellessä! En malta odottaa sitä, mitä kaikkea tällä harjoittelulla on mulle annettavaa...


PS: Uskokaa tai älkää, niin tää päälläni komeileva paita on tehty 100% kierrätetystä materiaalista! Tavoitteeni tälle vuodelle on ollut askeleen ottaminen kohti kestävämpää kuluttamista ja tietyllä tapaa pidän tätä vaatekappaletta osana tätä päätöstä – tyylillisesti ajaton ja vaatekaappiini sopiva, sekä siinä ohessa materiaalivalinnoiltaan nappisuoritus.





7.3.2019

KAIKKI RAHASTA – OPISKELIJABUDJETTI

 
Palkka, tiliote, sijoitukset ja kulut – rahasta puhumista on pidetty aina yleisenä paheena, eikä se ole missään määrin aiheena sellainen, josta olisi suotavaa puhua työpaikan taukotilassa, saati sitten nostaa juhlapyhänä ruokapöytäkeskusteluihin mukaan. Olen itse tätä ajatusmallia vastaan ja senpä takia olenkin erittäin iloinen huomatessani, miten viimeisten kuukausien aikana tätä aihetta on onnistuttu tuomaan somessa esille.

Sosiaalisen median ammattilaisten keskuudessa käydyt keskustelut ja paljastukset raha-asioista ovat olleet meikäläisen mielestä erittäin mielenkiintoisia, mutta samalla myös tietyllä tapaa epärealistisia oman elämäntilanteen kannalta. Opiskelijana multa ei löydy kymmeniä tuhansia sijoituksista, saati satoja euroja ruokakaupan kuiteilta. Tämän takia haluankin nyt heittää oman lusikkani tähän soppaan ja kertoa omasta näkökulmasta katsottuna kaiken rahasta.


PALJONKO TIENAAN?

Kysymys, jota on pakko pohjustaa hieman kertomalla mun tän hetkisestä elämäntilanteesta: mä olen siis statukseltani opiskelija ja teen siinä ohessa mahdollisuuksieni mukaan töitä valokuvaajana ja sisällöntuottajana. Tästä johtuen päätoimeentulonani toimiikin valtion avustukset, eli lyhyesti sanottuna opintotuki ja asumislisä. Näistä kertyy helsinkiläisenä reilu 600€/kk ja tämä riittää juuri ja juuri vuokran maksuuni.

Töiden osalta puolestaan tienestini – yrittäjänä ehkä paremmin laskutukseni – vaihtelevat kuukausittain todella paljon. Toisinaan on täytynyt panostaa opintoihin enemmän ja näin ollen pitää työnteko kuukausien ajan nollassa, toisinaan on puolestaan pystynyt tekemään niin paljon keikkaa, kuin on vain ehtinyt. Tästä johtuen laskutukseni vaihtelevat  0-1500€/kk välillä ja nousevat kalenterivuoden aikana muutamiin tuhansiin.


MIKÄ ON KUUKAUDEN BUDJETTINI?

Vuokranmaksun ja koulumatkoihin liittyvien matkalippujen lisäksi mulla on kuukausittain käyttörahaa 280-320€ riippuen sen hetkisestä tilanteesta. Tähän summaan tulisi mahtua – ja onkin itseasiassa jo vajaa kolmen vuoden ajan mahtunut – kaikki menoni ruokaostoksista hiusten leikkaukseen ja vitamiineista vessapaperiin. 


PALJONKO KÄYTÄN RUOKAAN RAHAA?

Ruokaan tililtäni hupenee kuukausittain n. 100-200€ ihan sen mukaan, mitä muita kulueriä kyseiselle kuukaudelle asettuu. Jos esim. yhdelle kuukaudelle osuu parturissa käynti ja joku toinen isompi meno, tulee kuukausi syötyä edullista kotiruokaa. Sen sijaan toisena kuukautena saatan käydä kerran viikossakin ulkona syömässä tiedostaen sen, että siihen on silloin varaa. Loput budjetistani hupenee sitten kaikkeen muuhun, kuten erilaisiin kokemuksiin, kirppiksille jne.


KALLEIN OSTOKSENI?

Materiasta puhuttaessa se on varmasti mun läppäri, josta maksoin muutama vuosi sitten n. 3200€. Muista kulueristä sanoisin tähän kuuden viikon reissuni Jenkkeihin, johon kului muutama vuosi takaperin n. 5000-6000€


MISSÄ PANOSTAN JA MISSÄ PIHISTÄN?

Kulutuksen suhteen voin sanoa panostavani erityisesti kokemuksiin. Etenkin matkailu on asia, johon haluan panostaa vuosittain.



Perus arkeni puolestaan on aihe, jossa paljolti pihistän. Mietin todella tarkkaan, mihin ja miten kulutan, jotta voin sitten tämän turvin nauttia siitä luksusesta ja esimerkiksi juuri matkailla, sisustaa, käydä ulkona syömässä, tai mitä ikinä



MITEN JA MIHIN SÄÄSTÄN?

Vaikka tuloni ovatkin todella pienet ja tilastoja seuraamalla mut voi luokitella tällä hetkellä köyhyysrajan alapuolelle, niin säästäminen on asia, josta en ole suostunut opintojeni ajaksi luopua. Minulta löytyy täysi-ikäisyyden kynnyksellä avattu asuntosäästötili, jonne olen onnistunut opintojeni aikana siirtämään opintolainani kokonaisuudessaan. Tämän lisäksi omaan myös pienimuotoisen säästötilin, joka on toiminut turvanani kuukausina, kun en ole tehnyt töitä.


TALOUSSUUNNITELMA TULEVAISUUDELLE?

Suunnitelmiini kuuluu asunnon käsirahaan säästäminen ja lähitulevaisuudessa oman asunnon ostaminen, sekä näin ollen asuntohissiin hyppääminen. Tämän lisäksi olen pyöritellyt jo useamman vuoden ajan mielessäni rahastoihin sijoittamista ja tavoitteeni onkin päästä kesään mennessä mukaan tähän rahasto-maailmaan edes 10€/kk suuruisella summalla. Myös sijoitusasunto on asia, joka kiinnostaa, mutta jonka tiedän olevan epärelevantti vielä useiden vuosien ajan.


YLEISET AJATUKSET

Syy, miksi halusin ottaa osaa tähän puhutaan rahasta -trendiin on se, että koen itse eläväni sitä elämää, johon valtaosa ikäisistäni voi taloudelliselta asemaltaan samaistua. Tuloni ovat pienet ja mietin viikoittain sitä, mihin rahani käytän ja miten tulen siltä osin selviämään taas seuraavaan kuuhun ja siitä edelleen seuraavaan lukuvuoteen. 

Näistä ajatuksista huolimatta multa löytyy kuitenkin sitä rahaa matkailuun, heräteostoksiin ja säästöön ja se on mulle asia, josta olen tietyllä tapaa todella ylpeä. Perus arkeni pyörii melko kurinalaisella kuluttamisella ja mietin aina todella tarkasti sitä, mitä kaupasta ostan tai miten pankkikorttiani käytän. Kun tämän suhteen onnistuu pysymään tiukkana, löytyy sitä rahaa taloudellisesti huono-osaiseltakin maailman näkemiseen tai asunnon käsirahan säästämiseen...

4.3.2019

ASIAT, JOISTA OLEN TÄLLÄ HETKELLÄ KIITOLLINEN


Viikkoni ei ole missään määrin startannut hohdokkaasti kukkakeidoilla hypellen, saati edes rauhallista aamupäivää viettäen. Se on alkanut kireästi ja kiukkuisesti väärällä jalalla nousten ja päänsärystä ja hartiajumista nauttien.

Kireästä viikon aloituksesta johtuen päätin käyttää aamuisen koulumatkani pyöritellen päässäni niitä asioita, jotka tekevät mut just nyt onnelliseksi ja joista koen näin ollen olevani tavalla tai toisella kiitollinen. Vaikkei tällä ajatustyöllä pahemmin ollutkaan vaikutusta jumiutuneisiin hartioihini, tai päänsärkyyn, niin ainakin sitä sai hiukan positiivisuutta päivään. Tästä johtuen haluankin nyt jakaa nämä kohdat myös teille ja ehkä samalla nostattaa myös teidän mielialaanne entisestään.


Tällä hetkellä olen onnellinen:


Harjoittelupaikasta

Reilu viikko sitten rustailin harjoittelupaikasta, jonka olin perunut ja jonka myötä kevääni ammotti  kalenterin osalta tyhjyyttään. Tähän on nyt tullut muutos ja olen löytänyt itselleni aivan älyttömän ihanan paikan, jossa tulen suorittamaan työharjoitteluni tämän kevään ja alkukesän aikana. Tästä voisin kertoa jossain vaiheessa vielä tarkemmin ja laajemmin :)


Mun ystävistä

Vuosi sitten tapahtunut muuttoni Helsinkiin on vähentänyt huomattavasti käyntejäni Hyvinkäällä ja näin ollen lapsuudenystävieni luona. Koska junassa tulee viikoittain istuttua jo koulun takia tunti jos toinenkin, ei sitä vain meinaa jaksaa vielä sen lisäksi suunnitella – saati toteuttaa – reissuja kotiseudulle. Viime viikonloppuna kuitenkin keräsin pitkästä kamani kasaan ja otin viikonlopun ajaksi suunnakseni Hyvinkään ja ystävieni seuran. Mitään erikoista ei tähän reissuun mahtunut, mutta siitä huolimatta voin pitää käyntiäni erittäin onnistuneena.


Keväästä

Tätä olenkin jo Instagramin puolella ehtinyt hehkuttaa kerran jos toisenkin. Lisääntyvä valo, upeat auringonlaskut ja jossain määrin edes inhimilliset kelit ovat vain asoita, joista koen nauttivani erittäin paljon. Tuntuu kuin inspiraatio ja into omia tekemisiään kohtaan olisi moninkertaistunut tämän kevään myötä ja se jos mikä tuntuu pimeän kaamoksen jälkeen ihanalta! 


Työkeikoista

Aihealue, jota yrittäjänä stressaan ehkä eniten elämässäni. Säännölliset tulot ja keikat eivät missään määrin ole ainakaan mun kohdalla osa arkea ja senpä takia näitä asioita tulee aika ajoin mietittyäkin. Talveni oli töiden osalta melko hiljainen, sillä jouduin keskittymään normaalia enemmän kouluuni, mutta onneksi nyt tilanteeseen on tullut pientä muutosta ja olen onnistunut täyttämään kalenteriani toinen toistaan mielenkiintoisemmilla työkeikoilla. Sen lisäksi, että olen fiiliksissäni siitä, että pääsen tämän myötä kehittämään taas itseäni alalla eteenpäin, olen tietysti myös iloinen siitä, että saan taas muutamaksi kuukaudeksi taattua talouttani.



25.2.2019

ONKO MULLA OIKEUS EPÄONNISTUA?


Itsekuri ja järjetön halu seurata unelmia – kaksi asiaa, joiden ympärille voisin pitkälti sanoa tekemisteni perustuvan. Kuten jo tiedättekin, olen aina ollut kova haaveilemaan ja tekemään töitä haluamieni asioiden eteen. Olen elänyt sillä periaatteella, että kun jotain oikeasti haluaa, niin sen eteen on valmis tekemään niin paljon töitä, että sen tulee saavuttamaan. Monesti tämä on johtanut hienoihin onnistumisiin, mutta entäs sitten tilanteissa, joissa näin ei olekaan?

Viimeisimmässä videossani kerroin, miten olen saanut harjoittelupaikan Raisiosta. Kyseisen paikan saaminen oli yksi kouluuni liittyvistä unelmistani ja koin, että saamalla sen, pääsen taas ison harppauksen verran hommissani eteenpäin. Tein vuoden taitteessa hakemuksen kyseiseen paikkaan ja se johti tammikuun lopulla palaveriin, jossa homma lyötiin lukkoon. Olin todella innoissani tulevasta.

Tiesin, että välimatka Helsingin ja Raision välillä on suuri ja tulee harjoittelun ajan olemaan erittäin raskas, mutta en halunnut antaa tämän vaikuttaa tilanteeseen. Uskottelin vain itselleni, että kyllä tästä tullaan selviämään – onhan sitä aina kaikesta ennenkin selvitty. Viikot vierivät ja aloin pikku hiljaa valmistautumaan henkisesti edessä häämöttävään harjoitteluun: ostin junalippua varastoon, aloin selvittelemään tarkemmin tulevaa työmatkaani ja muutenkin käymään läpi harjoittelun aikana olevia käytännön asioita. Kaiken piti teorian tasolla olla valmiina, mutta silti jokin oli pielessä.

Stressi keväästäni kasvoi kasvamistaan ja aloin pikku hiljaa huomata, millainen vaikutus sillä oli perus arkeeni. Minun alkoi olla vaikea nukahtaa ja aamuisin herätessäni olin jo valmiiksi kärttyinen, sillä ajattelin vain sitä, miten vähäiseksi yöuneni tulevat harjoittelun aikana jäämään. Lisäksi vähensin arkeni tekemisiä sillä perusteella, että kohta kuitenkin tulee olemaan kiire ja haluan nyt vain ja ainoastaan nauttia tästä kaikesta tekemättömyydestä. Harjoittelusta aiheutunut stressi ja ahdistus kasvoi viikkojen ajan kasvamistaan, kunnes se lopulta viime viikolla kohtasi huippunsa.

En enää tuntenut pystyväni haluamaani ja päätin laittaa oman hyvinvointini uskomattoman hienon harjoittelupaikana edelle ja vapisten käsin kirjoittaa sähköpostin, jossa kerroin kieltäytyväni paikasta. Tiesin sisimmässäni tämän olleen oikea päätös, mutta siitä huolimatta mieleni valtasi heikkouden tunne. Ei todellakaan ole mun tapaista tuoda esille jaksamisen puutetta, saati jättäytyä pois sovituista hommista ja sen takia ehkä tuntuukin, että sitä ikään kuin olisi tällä päätöksellä pettänyt itsensä ja tehnyt itsestään muiden silmissä heikon. Näinhän asia ei kuitenkaan järjellä ajateltuna missään nimessä ja itseasiassa harjoittelupaikassakin ymmärrettiin homma todella hyvin ja tsempattiin jaksamisen suhteen.

Tästä harjoittelun peruuttamisesta on nyt kulunut vajaa viikko ja mä koen itseni kuin uudesti syntyneeksi. Stressi ja ahdistus on laantunut ja pettymys oman jaksamisen loppumiseen on kaikonnut. Tuleva kevääni ja harjoitteluni on kaiken tämän myötä nyt yksi suuri kysymysmerkki, mutta ainakin voin olla ylpeä itsestäni ja siitä, että uskalsin myöntää sen, ettei musta tällä kertaa ollutkaan siihen, mihin halusin. Toimikoon tämä tapahtunut esimerkkinä tulevaisuudessa, kun oma ylpeys meinaa ajaa oman hyvinvoinnin yli...


22.2.2019

TULEVAISUUS & TYÖHARJOITTELU - VIDEO



Tämän alkuvuoden aikana elämäni on käynyt läpi aikamoista myllerrystä. Olen päässyt kokemaan hyvien uutisten tuoman ilon ja innostuksen, sekä tulevaisuuden epävarmuuden mukanaan tuoman stressin ja ahdistuksen. Olen onnistunut unelmieni takia tuuppaamaan itseni jälleen kerran tilanteeseen, josta en oikein tiedä, miten tulen selviämään, mutta siitä tällä kertaa lisää yltä löytyvältä videolta...

15.2.2019

WANHAT 2019 - ELLA VIINIKAINEN






Vanhojen tanssit 2019 – 5 vuotta sitten minä ja tällä kertaa maailman rakkain siskoni. 

Super ihanaa loppupäivää kaikille muillekin teille, jotka tänään olette upeina tanssimassa!

14.2.2019

TÄSTÄ TÄMÄ KAIKKI ALKOI




Käynnissä olevat penkkarit ja niiden seuraaminen sosiaalisen median kautta saivat meikäläisen fiilistelemään omaa lukioaikaansa ja samalla sitä, miten tässä on vuosien aikana tullut kasvettua.

Aloitin blogini kirjoittamisen vuonna 2013 – olin puoli vuotta aiemmin aloittanut lukion ja muistan hakeneeni tuolloin jotain uutta sisältöä elämääni. En tiennyt blogimaailmasta mitään, enkä valokuvannut oikeastaan ollenkaan, mutta jostain kummallisesti syystä mulla iski kuitenkin mielenkiinto tätä hommaa kohtaan. Aloin kirjoittamaan päiväkirjamaisesti tekemisiäni nettiin ja siinä ohessa myös miettimään sitä, että näiden sanahelinöiden rinnalle pitäisi saada myös jotain muuta – silloin löysin valokuvauksen.

Puhelimella kuvaaminen vaihtui nopeasti kotoamme löytyvällä pokkarilla kuvaamiseen ja sitä tulikin sitten kanniskeltua mukanaan kaikkialle. Milloin kuvasin itseäni jossain pusikossa, milloin teippasin kameran jalustaan kiinni ja vietin yön huoneessani kuvaten itseäni. Vaikkei mulla tuolloin ollut missään määrin ammattimaista kalustoa tekemisteni taustalla, niin multa löytyi kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät tiedot ja taidot: kiinnostus ja intohimo.

Vuosien harjoittelun ja tekemisen myötä olen päässyt tähän pisteeseen, missä nyt olen – kuvaan muotia, saan yhteydenottoja mahdollisista työkeikoista ja pääsen tekemään tällä hommalla elantoni. Vaikka homma onkin muovautunut erittäin ammattimaiseksi, niin siitä huolimatta haluan pitää osan alkuaikojeni toimintaa osana elämääni ja tehdä edelleen myös niitä hommia, mistä kaikki on saanut alkunsa. 

Yksi näistä asioista on itsensä kuvaaminen kotona. Tästä hommasta on muovautunut tärkeä - tietyllä tapaa jopa meditatiivinen - osa arkeani. Silloin kun stressi ja kiire jylläävät arjessa, tuntuu hyvältä pysähtyä hetkeksi aloilleen ja päästää luovuus valloilleen. Sitä laittaa musiikin soimaan, kaivaa kaapistaan mageet vaatteet ylleen, asettelee kameran ja valot ja viettää parhaimmillaan tunteja kameran edessä seisten. Toisinaan sitä kuvaa vaatteet päällä, toisinaan lähes alasti verhoon kietoutuneena. Ikinä ei tiedä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä, tai millaista kuvasarjaa sitä on tuottamassa ja se siinä ehkä onkin parasta – lopputuloksesta ei tarvitse stressata, vaan kaikista tärkein osa koko hommaa on se hetki kun laukaisee etälaukaisimella kameran sulkimen...

7.2.2019

WATING MY MATE TO ARRIVE - LINDA VÄNSKÄ






MODEL: Linda Vänskä
PHOTOGAPHER: Jere Viinikainen
LOCATION: Hilton Hotel

31.1.2019

VIIVI HUUSKA





PHOTOGRPAHER: Jere Viinikainen
MODEL: Viivi Huuska

Viime vuoden puolella pääsin koulun kautta pienessä ryhmässä haastattelemaan Viivi Huuskaa hänen urastaan. Pääpainomme oli videohaastattelun tekemisessä – lähdimme käymään Viivin kanssa läpi sitä, miten hän päätyi valokuvaajaksi, mitä hän sai Muotoiluinstituutista, sekä sitä miten hän kuvailisi omaa tyyliään taiteilijana. Videon tekemisen lisäksi otettiin myös Fotonokan studiolla yllä näkyvät kuvat, joista tuli nopeasta aikataulutuksesta huolimatta mun mielestä aika mageet. Viivi oli super kameran edessä!

Valmis videohaastattelu löytyy täältä

28.1.2019

VUOSI HELSINKILÄISENÄ - MITÄ OLEN OPPINUT?


Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun mä päätin pakata kamani pahvilaatikoihin ja suunnata omaisuuteni kera Helsinkiin. Voisi sanoa, että muutto eteni kohdallani aika nopealla aikataululla, sillä sain ajatuksen hommaan joulukuussa, löysin asunnon tammikuussa ja jo ennen helmikuun alkua mulla olikin sitten avaimet uuteen kotiini – kuukaudessa siis ajatuksesta toteutukseen, haha. Nopeasta toiminnasta huolimatta en ole kertaakaan katunut paikkakunnan vaihtoa. Päinvastoin, kuluneeseen vuoteen on mahtunut järjettömästi kaikkea sellaista, josta olisin ilman muuttoa jäänyt paitsi ja senpä takia olenkin todella onnellinen siitä, että uskalsin vuosi sitten tarttua tähän ajatukseen.

Vuoden aikana olen oppinut todella paljon helsinkiläisenä olosta, sekä siitä, millaista on jakaa arki usean eri paikkakunnan välillä. Näistä oivalluksista johtuen haluankin tänään ottaa hetken jakaakseni asioita, joita olen tajunnut kuluneen vuoden aikana:


Puolentoista tunnin koulumatkaan ei ikinä totu, siihen korkeintaan turtuu

Tää on kyllä asia, jota mietin lähes viikoittain kun koitan kammeta itseäni kukonlaulun aikaan sängystäni ylös tietäen sen, että edessä on taas tuntitolkulla junassa istumista ja matkan taittoa. Onneksi tässä vuoden aikana hommasta on muovautunut kuitenkin jonkinlainen rutiini ja sitä on oppinut hyödyntämään tämän matka-ajan työnteolle (tämäkin postaus on itseasiassa rustailtu aamujunasta käsin). En kuitenkaan voi tästäkään huolimatta sanoa nauttivani hommasta, saati siitä, että varsinkin talvisaikaan liikenteen sujuvuudessa on lähes poikkeuksetta ongelmia.


Julkinen liikenne ulottuu kaikkialle

Pienemmissä kaupungeissa varttuneena julkisen liikenteen hyödyntäminen ei ole ikinä ollut osana mun arkea – kiitos harvan ja erittäin kalliin liikennöinnin, jolla ei yksinkertaisesti ole ikinä päässyt sinne, minne on ollut matkalla. Helsingin kohdalla tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole ollut ja yllätynkin edelleen aika ajoin siitä, miten kätevästi täällä pääsee busseilla ja junilla lähestulkoon mistä tahansa minne tahansa!


Vuokrat ovat jotain aivan älytöntä

Löysin vuosi sitten itselleni aivan ihanan asunnon - pienen, mutta kotoisan ja edullisen. Olen viihtynyt erittäin hyvin asunnossani kuluneen vuoden, mutta pikkuhiljaa mulle on alkanut tulla fiilis siitä, että tämä on liian pieni mun elämälle. Olen yksiössäni asuessa karsinut omaisuuttani erittäin rankalla kädellä, mutta siitä huolimatta musta tuntuu siltä, ettei mun tavarat ja elämä vain mahdu 26 neliöön ja parille lisäneliölle todellakin olisi tarvetta. Tästä johtuen olenkin aika-ajoin selaillut netistä löytyviä vuokrailmoituksia läpi ja kerta toisensa jälkeen romahtanut pilvilinnoistani maankamaralle tajuten sen, ettei mulla todellakaan ole tässä elämäntilanteessa varaa muuttoon.


Työ ja sosiaalinen elämä

Ehdottomasti yksi ristiriitaisimmista yhdistelmistä tässä muutossa. On sanomattakin selvää, että suurin osa työasioistani keskittyy Helsingin alueella ja muuttoni myötä työmäärässäni onkin tapahtunut erittäin iso ja positiivinen muutos. Hommia on riittänyt ja sen lisäksi mun on ollut myös suuremmissa määrin mahdollista tarttua omiin projekteihini ja päivittää näin ollen portfoliotani entistä aktiivisemmin. Työasioista huolimatta sosiaalinen elämäni ei ole kuitenkaan seurannut mukanani ja ystäväpiirini keskittyykin edelleen suurimmalta osin muihin kaupunkeihin. Tämä ristiriita on aiheuttanut sen, että olen entistä tarkemmin joutunut miettimään sitä, miten jaan aikani töiden ja ystävien välille ilman, että siitä aiheutuisi suurempaa hallaa kummankaan kohdalla.

id

26.1.2019

ILMAISTA TYÖTÄ & STRESSIÄ - MITÄ ON OLLA YRITTÄJÄ?




Yrittäjyys, toiminimi, veroilmoitus ja laskutus – kaikki asioita, jotka tulivat mulle tutuksi kolme vuotta sitten, kun perustin oman yritykseni.



Olin 19, kun pistin toiminimen pystyyn. Yrityksen perustaminen tuntui tuolloin hyvältä ratkaisulta, vaikken sen toiminnasta ja pyörittämisestä mitään tiennytkään. Uskalsin kuitenkin hypätä päätökseni suhteen kohti tuntematonta ja lähteä kokeilemaan sitä, miltä itselleen työskenteleminen tuntui. Tällä kertaa on aika avata kolmen vuoden kokemuksen pohjalta hieman yrittäjyyttä ja sen hyviä ja huonoja puolia. Mistä nautin, entä mikä stressaa? -näistä aiheista lisää videolta.

21.1.2019

MUOTIBLOGGAAJIEN VASTUU JA EETTISYYS?


                                                                     
WEARING
SWATER - Puma*
PANTS - Puma*
SHOES - Puma*
(*kuvauslainassa)
                                                                     

Mikä on muotibloggaajien vastuu tämän hetkisessä kulutusyhteiskunnassa?

Saksassa kiellettiin hiljattain vaikuttajilta itse ostettujen vaatteiden kohdalla brändien merkkaaminen julkaisuihin ilman mainintaa mainoksesta. Asiaa perusteltiin sillä, että jopa itse ostetut asiat muuttuvat henkilöbrändin myötä mainokseksi. Tästä inspiroituneena aloin miettimään omaa ja muiden suomalaisten vaikuttajien vastuuta mainonnan ja kulutuksen saralla.

Blogien kaupallisuuden kasvun myötä väittäisin, että joka toisella meistä sisällöntuottajista on mahdollisuus lähteä mainostamaan erinäisiä tuotteita tai palveluita sosiaalisessa mediassa – jos ei rahallista palkkiota vastaan, niin ainakin saatujen tuotteiden verukkeella. Asian yleistyneisyyden myötä myös vastuu mainostettavista tuotteista on kasvanut ja tämän takia olenkin itse jo pitkään ollut todella tarkka siitä, minkälaisten yritysten kanssa olen lähtenyt työskentelemään. Olen halunnut pystyä seisomaan 110% yrityksen toiminnan ja palvelun takana.

Viime vuoden lopulla tulleen ilmastoraportin myötä aloin kiinnittämään entistä enemmän huomiota omiin kulutustottumuksiini ja siinä samalla miettimään sosiaalisessa mediassa sanottujen sanojeni todellista merkitystä ja painoarvoa. Vaikka tiedostan vallan hyvin, etten ole hiilijalanjälkeni suhteen missään määrin siellä, missä oikeasti pitäisi (harva meistä on), niin olen kuitenkin pyrkinyt parantamaan tapojani. Vuodenvaihteessa päätin alkaa harkitsemaan entistä enemmän tulevia ostopäätöksiäni, sekä painottamaan niitä tuotteisiin, joiden tiedän kestävän – vaatteiden kohdalla tämä tarkoittaa panostamista hyviin ja laadukkaisiin materiaaleihin.

Tämän päätöksen myötä haluan myös alkaa julkaisemaan enenevissä määrin asukuvia, joiden vaatteet ovat minulla vain kuvauslainassa. Muoti ja pukeutuminen ovat minulle todella tärkeä tapa itseilmaisun takia, enkä näin ollen halua luopua niistä kokonaan. Sen sijaan haluan hyödyntää sisällöntuottajana mahdollisuuteni siihen, että voin lainata tuotteita ja näin ollen jakaa inspiroivaa sisältö ilman, että olen koko ajan hamstraamassa uutta materiaa kaappeihini. Tällä muutoksella haluan kantaa oman korteni kekoon tämän maailman osalta ja ottaa vastuuta julkaisemastani sisällöstä. Muutos tarkoittaa myös sitä, että aion jatkossa - niin blogin, kuin Instagraminkin puolella - tuoda entistä selvemmin esille sen, onko päälläni komeileva tuote oma, vai onko kyseessä vain lainavaate.

Koen, että rehellisyys ja tekemisten läpinäkyvyys ovat nykypäivänä entistä arvokkaammassa roolissa sosiaalisessa mediassa. Tätä haluan myös itse vaalia ja siitä johtuen haluankin panostaa enenevissä määrin siihen, että sisällöstäni selviää aina heti se, mistä milloinkin on kyse.




© Jere Viinikainen | Valokuvaaja
Maira Gall