ETUSIVU Arkisto
Monthly Archives

tammikuu 2019

VIIVI HUUSKA

Jere

PHOTOGRPAHER: Jere Viinikainen
MODEL: Viivi Huuska

Viime vuoden puolella pääsin koulun kautta pienessä ryhmässä haastattelemaan Viivi Huuskaa hänen urastaan. Pääpainomme oli videohaastattelun tekemisessä – lähdimme käymään Viivin kanssa läpi sitä, miten hän päätyi valokuvaajaksi, mitä hän sai Muotoiluinstituutista, sekä sitä miten hän kuvailisi omaa tyyliään taiteilijana. Videon tekemisen lisäksi otettiin myös Fotonokan studiolla yllä näkyvät kuvat, joista tuli nopeasta aikataulutuksesta huolimatta mun mielestä aika mageet. Viivi oli super kameran edessä!
Valmis videohaastattelu löytyy täältä
0 kommenttia
0 FacebookTwitterPinterestEmail

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun mä päätin pakata kamani pahvilaatikoihin ja suunnata omaisuuteni kera Helsinkiin. Voisi sanoa, että muutto eteni kohdallani aika nopealla aikataululla, sillä sain ajatuksen hommaan joulukuussa, löysin asunnon tammikuussa ja jo ennen helmikuun alkua mulla olikin sitten avaimet uuteen kotiini – kuukaudessa siis ajatuksesta toteutukseen, haha. Nopeasta toiminnasta huolimatta en ole kertaakaan katunut paikkakunnan vaihtoa. Päinvastoin, kuluneeseen vuoteen on mahtunut järjettömästi kaikkea sellaista, josta olisin ilman muuttoa jäänyt paitsi ja senpä takia olenkin todella onnellinen siitä, että uskalsin vuosi sitten tarttua tähän ajatukseen.
Vuoden aikana olen oppinut todella paljon helsinkiläisenä olosta, sekä siitä, millaista on jakaa arki usean eri paikkakunnan välillä. Näistä oivalluksista johtuen haluankin tänään ottaa hetken jakaakseni asioita, joita olen tajunnut kuluneen vuoden aikana:
Puolentoista tunnin koulumatkaan ei ikinä totu, siihen korkeintaan turtuu
Tää on kyllä asia, jota mietin lähes viikoittain kun koitan kammeta itseäni kukonlaulun aikaan sängystäni ylös tietäen sen, että edessä on taas tuntitolkulla junassa istumista ja matkan taittoa. Onneksi tässä vuoden aikana hommasta on muovautunut kuitenkin jonkinlainen rutiini ja sitä on oppinut hyödyntämään tämän matka-ajan työnteolle (tämäkin postaus on itseasiassa rustailtu aamujunasta käsin). En kuitenkaan voi tästäkään huolimatta sanoa nauttivani hommasta, saati siitä, että varsinkin talvisaikaan liikenteen sujuvuudessa on lähes poikkeuksetta ongelmia.
Julkinen liikenne ulottuu kaikkialle
Pienemmissä kaupungeissa varttuneena julkisen liikenteen hyödyntäminen ei ole ikinä ollut osana mun arkea – kiitos harvan ja erittäin kalliin liikennöinnin, jolla ei yksinkertaisesti ole ikinä päässyt sinne, minne on ollut matkalla. Helsingin kohdalla tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole ollut ja yllätynkin edelleen aika ajoin siitä, miten kätevästi täällä pääsee busseilla ja junilla lähestulkoon mistä tahansa minne tahansa!
Vuokrat ovat jotain aivan älytöntä
Löysin vuosi sitten itselleni aivan ihanan asunnon – pienen, mutta kotoisan ja edullisen. Olen viihtynyt erittäin hyvin asunnossani kuluneen vuoden, mutta pikkuhiljaa mulle on alkanut tulla fiilis siitä, että tämä on liian pieni mun elämälle. Olen yksiössäni asuessa karsinut omaisuuttani erittäin rankalla kädellä, mutta siitä huolimatta musta tuntuu siltä, ettei mun tavarat ja elämä vain mahdu 26 neliöön ja parille lisäneliölle todellakin olisi tarvetta. Tästä johtuen olenkin aika-ajoin selaillut netistä löytyviä vuokrailmoituksia läpi ja kerta toisensa jälkeen romahtanut pilvilinnoistani maankamaralle tajuten sen, ettei mulla todellakaan ole tässä elämäntilanteessa varaa muuttoon.
Työ ja sosiaalinen elämä
Ehdottomasti yksi ristiriitaisimmista yhdistelmistä tässä muutossa. On sanomattakin selvää, että suurin osa työasioistani keskittyy Helsingin alueella ja muuttoni myötä työmäärässäni onkin tapahtunut erittäin iso ja positiivinen muutos. Hommia on riittänyt ja sen lisäksi mun on ollut myös suuremmissa määrin mahdollista tarttua omiin projekteihini ja päivittää näin ollen portfoliotani entistä aktiivisemmin. Työasioista huolimatta sosiaalinen elämäni ei ole kuitenkaan seurannut mukanani ja ystäväpiirini keskittyykin edelleen suurimmalta osin muihin kaupunkeihin. Tämä ristiriita on aiheuttanut sen, että olen entistä tarkemmin joutunut miettimään sitä, miten jaan aikani töiden ja ystävien välille ilman, että siitä aiheutuisi suurempaa hallaa kummankaan kohdalla.

id

0 kommenttia
0 FacebookTwitterPinterestEmail