14.2.2019

TÄSTÄ TÄMÄ KAIKKI ALKOI




Käynnissä olevat penkkarit ja niiden seuraaminen sosiaalisen median kautta saivat meikäläisen fiilistelemään omaa lukioaikaansa ja samalla sitä, miten tässä on vuosien aikana tullut kasvettua.

Aloitin blogini kirjoittamisen vuonna 2013 – olin puoli vuotta aiemmin aloittanut lukion ja muistan hakeneeni tuolloin jotain uutta sisältöä elämääni. En tiennyt blogimaailmasta mitään, enkä valokuvannut oikeastaan ollenkaan, mutta jostain kummallisesti syystä mulla iski kuitenkin mielenkiinto tätä hommaa kohtaan. Aloin kirjoittamaan päiväkirjamaisesti tekemisiäni nettiin ja siinä ohessa myös miettimään sitä, että näiden sanahelinöiden rinnalle pitäisi saada myös jotain muuta – silloin löysin valokuvauksen.

Puhelimella kuvaaminen vaihtui nopeasti kotoamme löytyvällä pokkarilla kuvaamiseen ja sitä tulikin sitten kanniskeltua mukanaan kaikkialle. Milloin kuvasin itseäni jossain pusikossa, milloin teippasin kameran jalustaan kiinni ja vietin yön huoneessani kuvaten itseäni. Vaikkei mulla tuolloin ollut missään määrin ammattimaista kalustoa tekemisteni taustalla, niin multa löytyi kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät tiedot ja taidot: kiinnostus ja intohimo.

Vuosien harjoittelun ja tekemisen myötä olen päässyt tähän pisteeseen, missä nyt olen – kuvaan muotia, saan yhteydenottoja mahdollisista työkeikoista ja pääsen tekemään tällä hommalla elantoni. Vaikka homma onkin muovautunut erittäin ammattimaiseksi, niin siitä huolimatta haluan pitää osan alkuaikojeni toimintaa osana elämääni ja tehdä edelleen myös niitä hommia, mistä kaikki on saanut alkunsa. 

Yksi näistä asioista on itsensä kuvaaminen kotona. Tästä hommasta on muovautunut tärkeä - tietyllä tapaa jopa meditatiivinen - osa arkeani. Silloin kun stressi ja kiire jylläävät arjessa, tuntuu hyvältä pysähtyä hetkeksi aloilleen ja päästää luovuus valloilleen. Sitä laittaa musiikin soimaan, kaivaa kaapistaan mageet vaatteet ylleen, asettelee kameran ja valot ja viettää parhaimmillaan tunteja kameran edessä seisten. Toisinaan sitä kuvaa vaatteet päällä, toisinaan lähes alasti verhoon kietoutuneena. Ikinä ei tiedä, mikä milloinkin tuntuu hyvältä, tai millaista kuvasarjaa sitä on tuottamassa ja se siinä ehkä onkin parasta – lopputuloksesta ei tarvitse stressata, vaan kaikista tärkein osa koko hommaa on se hetki kun laukaisee etälaukaisimella kameran sulkimen...

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jere Viinikainen | Valokuvaaja - Muoti, Lifestyle & Tapahtumat
Maira Gall