29.3.2019

MILLOIN OLEN AMMATTILAINEN?


Sain viime viikolla viestin, joka pysäytti mut hetkeksi miettimään omaa elämääni ja työuraani.

Kyseinen viesti tuli hyvältä ystävältäni, jota näen nykyisin melko harvoin, mutta joka siitä huolimatta on ehdottomasti tärkeä osa elämääni. Hän halusi kiittää minua keskustelustamme, jonka kävimme viime kesänä viinilasillisen (lue: viinipullollisen) äärellä luovasta työstä. Ajauduimme tuolloin kesäiltana miettimään sitä, milloin ihminen voi sanoa olevansa oman alansa ammattilainen ja pienen pohdinnan jälkeen onnistuin päästämään suustani seuraavan lauseen: "Sä oot ammattilainen silloin ku sulla riittää pokka sanoa se ääneen."

Olin itse ehtinyt jo unohtaa tämän koko keskustelun, mutta ystävälleni tämä lausahdus oli kuitenkin jäänyt takaraivoon kummittelemaan – ja hyvä niin, oli ihana kuulla, että siitä keskustelusta oli ollut apua hänelle ja hän oli saanut siitä uutta voimaa tekemisiinsä! Saamani viesti hänen uran noususta palautti minutkin tuohon käytyyn keskusteluun ja siihen hetkeen, kun itsekin oivalsin, mitä luovalla alalla sana ammattilainen oikeasti tarkoittaa.


Luovalla alalla työskentelevänä on pakko sopeutua siihen tunteeseen, että joku on aina parempi kuin sinä. Aina löytyy tehokkaampi, halvempi, sosiaalisempi ja kaikin puolin vain sinua pätevämpi tekijä hoitamaan työsi. Se on asia minkä kanssa täytyy vain elää, mutta yhtälailla se on myös asia jonka myötä ammattilainen on käsitteenä melko häilyvä. Voiko sitä muka olla ammattilainen, vaikka tietää, että jossain on aina sinua parempi tekijä? -Ehdottomasti voi ja ehdottomasti täytyy ollakin. Alaltamme ei löydy kokeita tai testejä, jotka kertovat suoraan miten hyvä joku on ja sen takia koenkin, että tähän maailmaan mahtuu luovan alan ammattilaisia juuri niin paljon, kuin löytyy vain ihmisiä, joilla on pokkaa sanoa se ääneen.

Tämä on määritelmänä ja ajatuksena melko hankala, sillä periaatteessahan kuka tahansa kaupan vihannesosastolla asioiva voisi silloin kutsua itseään maalariksi tai tanssijaksi – eikä siinä jos hän oikeasti kokee näin! Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että luova-ala on alana sen verran kova ja vaativa, että siellä työskentelevältä löytyy sen verran kunnianhimoa, suuruudenhulluutta ja tietynlaista nöyryyttä, että hän kyllä tietää missä vaiheessa omaa urapolkuaan missäkin vaiheessa kokee olevansa. Jollekin valokuvaajalle Voguen kannen kuvaaminen saattaa olla pikkujuttu ja toiselle puolestaan paikallislehdestä löytyvän maisemankuvan ottaminen koko uran huippu.

Oman urani kohdalla olen päässyt ottamaan osaa yhteen jos toiseenkin eri projektiin, jotka kaikki ovat vieneet minua enemmän tai vähemmän eteenpäin. Suurimpana saavutuksena olen kuitenkin pitänyt sitä, että olen päässyt tilanteeseen, jossa pystyn elättämään itseni pelkällä valokuvauksella. Tämä on vaatinut minulta tuhansia työtunteja ja vuosien harjoittelua, mutta kun se lopulta vuonna 2018 tapahtui, olin itsestäni ihan järjettömän ylpeä. Tämä tilanne ja tämän etapin saavuttaminen saivat mussa viime vuonna aikaan sen fiiliksen, että nyt mä voin kutsua itseäni ammattilaiseksi. Että nyt mä voin toimia työkentälläni ammattilaisena...

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Jere Viinikainen | Valokuvaaja - Muoti, Lifestyle & Tapahtumat
Maira Gall