Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

12.9.2019

MITÄ MULLE OIKEASTI KUULUU? - MUUTTO, OPINNÄYTETYÖ JA YRITTÄJYYS


Mitä mulle kuuluu? -Kysymys, jonka kohdalla tuntuu, etten ole hetkeen kerennyt sitä kunnolla miettiä. Tästä johtuen tuntuukin nyt luontevalta kirjoittaa se kaikki tänne ja jakaa kaikki myös teille.

Muutostani on nyt kulunut pari viikkoa ja kumppanini omaisuus kannettiin saman katon alle viime viikonloppuna. Yhteiselämä on nyt siis virallisesti alkanut ja viimeiset päivät ovat kuluneet tässä muuttolaatikoita purkaessa ja pakollisia hankintoja hoitaessa. Tällä hetkellä asunnossamme vallitsee kaaos, mutta jotenkin oon onnistunut olla stressaamatta siitä. Fiilis on hyvä ja luottoa löytyy siihen, että tästä kyllä muovautuu jossain vaiheessa meille ihana koti. Yhteinen asunto on myös tietyllä tapaa vapauttanut mua ja tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan just eikä melkein kohdillaan. Toteutunut muutto tuntuu ainakin nyt enemmän kuin oikealta.

Vaikka tää muutto onkin tässä se suurin asia, niin on mun elämässä tapahtumassa tällä hetkellä paljon muutakin. Koulu alkoi maanantaina ja sen myötä opinnäytetyön työstäminen on virallisesti startannut. Vietin ison osan kesästäni miettien sitä, mistä haluan opparini tehdä ja vielä viime viikon loppuun asti tää aihe stressas mua aika todella paljon. Nyt kuitenkin kun on päässyt kuulemaan opettajilta tästä hommasta ja jakamaan omia fiiliksiä omasta työstään muille niin olo alkaa olla helpottunut. Vaikka tää työmäärä jännittääkin, niin tällä hetkellä tuntuu siltä, että tästä kyllä selvitään ku vaan pysytään porukan mukana ja edetään aikataulussa. Täytyy toivoa, että voin sitte puolen vuoden päästä olla tässä rustailemassa teille juttua siitä miten oon selvinnyt tästä urakasta!

Viimeisenä asiana mun mielessä pyörii tällä hetkellä mun työt ja yrittäjyys. Oon todella paljon miettinyt nyt elämääni opparin ja opintojen jälkeen ja jotenkin se kaikki tuntuu tällä hetkellä todella pelottavalta ja kaukaiselta. Opintotuen loppuminen ja oman työelämän aloittaminen eivät tällä hetkellä tunnu sellaiselta, johon koen olevani valmis. En tiedä mistä tämä johtuu, sillä nytkin mulla on ollut ihan hyvin töitä ja olen päässyt tekemään yhtä sun toista upeaa urallani, mutta silti joku tässä jännittää. Se, että taloudellinen tuki valtion puolelta lakkaa tuntuu ihan järkyttävältä ja mietin todella paljon sitä, että entäs sitten ne kuukaudet kun yrittäjänä ei sitä keikkaa sitten tulekaan. Mitäs hittoa mä sitten teen? Oon aina ollut se tyyppi, joka on luottanut siihen että elämä kantaa ja asioista selvitään, mutta tää mua epäilyttää nyt ja pahasti. Palkkatyöt eivät houkuttele, mutta yrittäjänä selviäminen tuntuu kaukaiselta – täytyy vaan toivoa, että tähän löytyy ennen koulun loppumista jokin ratkaisu.

Kolme asiaa, joiden ympärillä mun elämä tuntuu tällä hetkellä ajatuksen tasolla pyörivän. Näiden lisäksi on tietysti paljon muutakin tapahtumassa, mutta ehkä nää on ne ydinasiat, joiden takia toisinaan iloitsen ja toisinaan revin hiukseni päästäni...


                                                                     
WEARING:
SHIRT: Samsoe&Samsoe*
T-Shirt: KnowledCotton Apparel
PANTS: Samsoe&Samsoe*
BAG: Samsoe&Samsoe*
SHOES: ?
(*kuvauslainassa)
                                                                    





SHARE:

7.9.2019

YRITTÄJYYDEN ONGELMIA – LUOVAN ALAN YRITTÄJÄN NÄKÖKULMASTA


Jonkun verran olen kerennyt sosiaalisessa mediassa jakamaan yrittäjyyteen liittyviä positiivisia puolia, mutta negatiivisista seikoista en ole puhunut oikeastaan ollenkaan. Aiemmin tällä viikolla olleen yrittäjän päivän kunniaksi haluankin nyt pyhittää tälle kokonaisen postauksen ja kertoa hieman yrittäjyyteen liittyvistä ongelmista ja siitä, mitä on olla luovan alan yrittäjä Suomessa.

Olen omistanut toiminimen nyt reilu kolme vuotta ja siitä pari vuotta olen tehnyt sen kautta töitä siinä määrin, että olen pystynyt pitämään itseäni yrittäjänä. Näihin vuosiin on mahtunut paitsi paljon ihania työkeikkoja ja hommaan liittyviä vapauksia, myös paljon sellaista negatiivisuutta, joka mielestäni on täysin tarpeetonta. Se kun liittyy vain ja ainoastaan alalla työskentelevien omaan toimintaan.

"Harvoin hurrataan toisen onnistumisia, mutta sitäkin useammin nostetaan tapetille epäonnistumiset."

Ongelman ydin on nimittäin se, miten me kohtelemme kollegoitamme. Pelko omasta asemastaan työrintamalla tuntuu olevan monelle todella suuri, eikä tämän varjolla olla valmiita olemaan iloisia muiden puolesta. Tukeminen ja muiden tekijöiden auttaminen on retuperällä ja sen sijaan, että ilmassa leijailisi kannustavan ilmapiirin tuulahdukset, niin keskitytään vain ja ainoastaan omaan itseensä. Myös oman tietotaidon jakamista varjellaan, eikä palkkioista tai sopimusasioista tunnuta puhuvan oikein missään. Paljonko tienaat? Miten käsittelet kuvasi? Millaista kalustoa työssäsi käytät? -Murto-osa niistä kysymyksistä, joiden kohdalla olen päässyt huomaamaan ettei toinen osapuoli ole ollut halukas jatkamaan keskustelua.




Näiden positiivisten toimien puutteen lisäksi alallamme tuntuu olevan vallassaan myös toisten tekemisten tarpeeton vähättely. Harvoin hurrataan toisen onnistumisia, mutta sitäkin useammin nostetaan tapetille epäonnistumiset. Ikäänkuin sitä haluaisi nostaa omaa osaamistaan jalustalle sillä, että puskee muita sanoillaan pohjalle ja tämän on asia, jota en ole ikinä ymmärtänyt. Jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa, niin miksi pitää keskittyä ja etsimällä etsiä niitä muiden heikkouksia? Selkään puukottaminen ja tarpeeton väheksyminen eivät ole asioita, jotka suoranaisesti työelämään kuuluisivat.

"Muiden vähättely ja työnäytteiden turha ruotiminen eivät todellakaan viesti ammattitaidosta, vaan epävarmuudesta ja osaamattomuudesta."

Kaikki nämä tavat toimia ja kohdella toisia viestivät vain ja ainoastaan siitä, että halutaan suojella sitä omaa reviiriään ja se on mun mielestä naurettavaa. Kaikki meistä ovat urallamme eri vaiheissa, mutta yhtälailla kaikki meistä myös ovat suuntautumassa tekemään juuri sitä omaa juttuaan – luovalla alalla ku ei tismalleen samanlaisille tekijöille ole tilaa. Tän takia sitä pitäis osata olla varma siitä omasta tekemisestään ja siitä, että työmarkkinoilla asiakas valitsee henkilön X juuri sen takia, että kokee hänet parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi hoitamaan kyseistä asiaa. Tiedän tämän olevan hankalaa varsinkin uran alkuvaiheessa olevalle tyypille (se on ollut minullekin), sillä usko omaa tekemistään kohtaan ei välttämättä ole paras mahdollinen tilanteissa, joissa kaikki työkeikat valuvat silmien ohi muille tutuille. Se on kuitenkin osa tätä, eikä sen takia pitäisi kenenkään kyynistyä.

Muiden vähättely ja työnäytteiden turha ruotiminen eivät todellakaan viesti ammattitaidosta, vaan epävarmuudesta ja osaamattomuudesta. Se, että puidaan toisen epäonnistumisia ilman asianomaisen läsnäoloaan ei vie asioita missään määrin eteenpäin – jos asioissa on oikeesti ongelmia, niin kerrotaan niistä asianomaiselle. Tämä on myös kohta, jossa huomaa suuren eron pitkän linjan tekijöiden ja alalle vasta tulleiden kanssa; pidempään uralla olleet eivät toimi näin.

Vakiintuneiden tekijöiden puolella osataan olla varmoja omasta asemastaan. Vaikkei sitä välttämättä muiden puolesta sielläkään aina juhlita, niin ainakin osataan jättää ne turhat negatiivisuudet menosta pois. Ja tämä on se mistä meidän kaikkien pitäisi ottaa mallia: uskotaan itseemme ja sen myötä toisiimme ja koitetaan tukea ja olla runtelematta toistemme tekemisiä...


                                                                     
WEARING:
JACKET: 2nd Hand
SHIRT: H&M*
PANTS: Alexander McQueen
SHOES: Dr. Martens
(*saatu)
                                                                     



LUE MYÖS:
SHARE: