Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

7.9.2019

YRITTÄJYYDEN ONGELMIA – LUOVAN ALAN YRITTÄJÄN NÄKÖKULMASTA


Jonkun verran olen kerennyt sosiaalisessa mediassa jakamaan yrittäjyyteen liittyviä positiivisia puolia, mutta negatiivisista seikoista en ole puhunut oikeastaan ollenkaan. Aiemmin tällä viikolla olleen yrittäjän päivän kunniaksi haluankin nyt pyhittää tälle kokonaisen postauksen ja kertoa hieman yrittäjyyteen liittyvistä ongelmista ja siitä, mitä on olla luovan alan yrittäjä Suomessa.

Olen omistanut toiminimen nyt reilu kolme vuotta ja siitä pari vuotta olen tehnyt sen kautta töitä siinä määrin, että olen pystynyt pitämään itseäni yrittäjänä. Näihin vuosiin on mahtunut paitsi paljon ihania työkeikkoja ja hommaan liittyviä vapauksia, myös paljon sellaista negatiivisuutta, joka mielestäni on täysin tarpeetonta. Se kun liittyy vain ja ainoastaan alalla työskentelevien omaan toimintaan.

"Harvoin hurrataan toisen onnistumisia, mutta sitäkin useammin nostetaan tapetille epäonnistumiset."

Ongelman ydin on nimittäin se, miten me kohtelemme kollegoitamme. Pelko omasta asemastaan työrintamalla tuntuu olevan monelle todella suuri, eikä tämän varjolla olla valmiita olemaan iloisia muiden puolesta. Tukeminen ja muiden tekijöiden auttaminen on retuperällä ja sen sijaan, että ilmassa leijailisi kannustavan ilmapiirin tuulahdukset, niin keskitytään vain ja ainoastaan omaan itseensä. Myös oman tietotaidon jakamista varjellaan, eikä palkkioista tai sopimusasioista tunnuta puhuvan oikein missään. Paljonko tienaat? Miten käsittelet kuvasi? Millaista kalustoa työssäsi käytät? -Murto-osa niistä kysymyksistä, joiden kohdalla olen päässyt huomaamaan ettei toinen osapuoli ole ollut halukas jatkamaan keskustelua.




Näiden positiivisten toimien puutteen lisäksi alallamme tuntuu olevan vallassaan myös toisten tekemisten tarpeeton vähättely. Harvoin hurrataan toisen onnistumisia, mutta sitäkin useammin nostetaan tapetille epäonnistumiset. Ikäänkuin sitä haluaisi nostaa omaa osaamistaan jalustalle sillä, että puskee muita sanoillaan pohjalle ja tämän on asia, jota en ole ikinä ymmärtänyt. Jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa, niin miksi pitää keskittyä ja etsimällä etsiä niitä muiden heikkouksia? Selkään puukottaminen ja tarpeeton väheksyminen eivät ole asioita, jotka suoranaisesti työelämään kuuluisivat.

"Muiden vähättely ja työnäytteiden turha ruotiminen eivät todellakaan viesti ammattitaidosta, vaan epävarmuudesta ja osaamattomuudesta."

Kaikki nämä tavat toimia ja kohdella toisia viestivät vain ja ainoastaan siitä, että halutaan suojella sitä omaa reviiriään ja se on mun mielestä naurettavaa. Kaikki meistä ovat urallamme eri vaiheissa, mutta yhtälailla kaikki meistä myös ovat suuntautumassa tekemään juuri sitä omaa juttuaan – luovalla alalla ku ei tismalleen samanlaisille tekijöille ole tilaa. Tän takia sitä pitäis osata olla varma siitä omasta tekemisestään ja siitä, että työmarkkinoilla asiakas valitsee henkilön X juuri sen takia, että kokee hänet parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi hoitamaan kyseistä asiaa. Tiedän tämän olevan hankalaa varsinkin uran alkuvaiheessa olevalle tyypille (se on ollut minullekin), sillä usko omaa tekemistään kohtaan ei välttämättä ole paras mahdollinen tilanteissa, joissa kaikki työkeikat valuvat silmien ohi muille tutuille. Se on kuitenkin osa tätä, eikä sen takia pitäisi kenenkään kyynistyä.

Muiden vähättely ja työnäytteiden turha ruotiminen eivät todellakaan viesti ammattitaidosta, vaan epävarmuudesta ja osaamattomuudesta. Se, että puidaan toisen epäonnistumisia ilman asianomaisen läsnäoloaan ei vie asioita missään määrin eteenpäin – jos asioissa on oikeesti ongelmia, niin kerrotaan niistä asianomaiselle. Tämä on myös kohta, jossa huomaa suuren eron pitkän linjan tekijöiden ja alalle vasta tulleiden kanssa; pidempään uralla olleet eivät toimi näin.

Vakiintuneiden tekijöiden puolella osataan olla varmoja omasta asemastaan. Vaikkei sitä välttämättä muiden puolesta sielläkään aina juhlita, niin ainakin osataan jättää ne turhat negatiivisuudet menosta pois. Ja tämä on se mistä meidän kaikkien pitäisi ottaa mallia: uskotaan itseemme ja sen myötä toisiimme ja koitetaan tukea ja olla runtelematta toistemme tekemisiä...


                                                                     
WEARING:
JACKET: 2nd Hand
SHIRT: H&M*
PANTS: Alexander McQueen
SHOES: Dr. Martens
(*saatu)
                                                                     



LUE MYÖS:
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti