Jere Viinikainen is a fashion and event photographer based in Helsinki, Finland | Helsinkiläinen muoti- ja tapahtumakuvaaja, jonka blogi käsittelee valokuvausta, työelämää ja arkea

4.10.2019

PALJONKO TYÖNTEKO MINULLE MAKSAA?


Yrittäjänä työnteko ei ole missään nimessä ilmaista. Toisin kuin toimistotyöläinen, minä hankin toimiston, työpisteen ja sen päällä olevan tietokoneen omasta pussistani. Kukaan ei ole auttamassa hankintojen kanssa vaan kaikesta tulee selvitä – ja ottaa selvää – itse.

Tämä antaa yrittäjälle paljon vapauksia lähteä panostamaan juuri sellaisiin työvälineisiin, kuin itse haluaa. Pöytäkone vai läppäri, sähköistetty työpöytä vai ei? Näiden positiivisten puolien lisäksi tällä on kuitenkin myös negatiiviset puolensa, joista ensimmäisenä tulee mieleen tämän aiheuttama eriarvoisuus työkentällä. Ammattikentällä välineistön hinnat ovat korkeat, eikä jokaisella ole missään määrin mahdollisuutta panostaa niihin haluamallaan tavalla. Jos esimerkiksi valokuvaajan asiakaskunta keskittyy yksityishenkilöihin, ovat tienestit monesti sitä luokkaa, ettei niillä olla ostamassa kymmenien tuhansien eurojen salamakamoja. Ainahan tällaisia ei tarvita, mutta entäs kun sähköpostiin kilahtaa keikkapyyntö, joka täytyy ohittaa vain sen takia, ettei oma kalusto siihen kykene?

Teen itse paljon yhteistyötä suurien yritysten kanssa, jossa meno on huomattavasti eri kantilla, kuin monien kollegioideni arjessa. Kun minä tarvitsen kuvauksiini jotain erikoista, on maksajana lähes poikkeuksetta asiakas, jolle parinsadan euron lisäkulu haluamastaan lopputuloksesta ei ole ongelma. Tämä on antanut minulle suurelti vapauksia ja mahdollisuuksia lähteä panostamaan omaan välineistööni, johon nyt viimeisimpänä lisäyksenä olen päässyt hankkimaan keikkasetin, joka pitää sisällään laadukkaat salamat, sekä taustakartongin kuvien taustalle.



                                                                     
WEARING:
T-Shirt: Primark
JACKET: HM*
PANTS: HM*
SHOES: Nike
(*saatu)
                                                                    

Nämä laitteet ovat maksaneet minulle tässä viimeisen kuukauden aikana pienen omaisuuden – karkeasti laskettuna hyvätuloisen ihmisen kuukausipalkan. Summana tämä on valtava ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö pankkikorttini vinguttelu ole näiden kohdalla tuntunut missään. Olen kuitenkin pystynyt lohduttautumaan tässä sillä ajatuksella, että olen ikäänkuin ollut vain välikätenä maksamassa näitä kamoja ja asiakas/asiakkaat maksavat nämä minulle sitten takaisin tulevien keikkojen aikana. Esimerkiksi juuri hankkimani värikkäät taustakartongit maksoivat minulle useamman satasen, mutta menevät suoraan asiakkaan hoidettavaksi. Sama pätee muidenkin työvälineideni kohdalla – hintani vaihtelee sen mukaan, kuinka vaativalla kalustolla minun tulee se suorittaa.

Se miten tuon esille tässä sen, paljonko kalustoni tällä hetkellä maksaa ei kerro missään nimessä siitä, että haluaisin nostaa itseäni kuluttajien aatelistoon. Se kertoo siitä, että omistan X hommaan soveltuvan kaluston, jolla tuotettu sisältö maksaa asiakkaalle X summan, joka juontaa juurensa juurikin tämän kaluston kustannuksiin. Samalla tämä myös avaa ehkä hiukan sitä ajatusmallia, jossa ihmetellään miten ammattikuvaajan ottama räpsy voi olla satoja euroja kun se on vain yksi kuva. Taustalla on kuitenkin kallis kalusto, alvit, verot ja muut maksut, sekä tekijälle jäävä palkkio, jolla pitäisi saada leipä pöytään. Vieläkö se on tämän jälkeen vain kallis räpsy?


SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti